Valikko Sulje

Espanja, tuttumme

Tunnustan heti, että Espanja ei ole minuun oikein vedonnut, koska olen aina olettanut siellä olevan ihan liikaa maanmiehiäni. Vaikka eräät espanjalaisviinit (esimerkiksi Raimat) ovat yhä suosikkejani, eivät paella, häränliha tai  mitkään tapasit ole minulle oikein pariinkymmeneen vuoteen enää maittaneet. Viime vuosina olen muutaman kerran Espanjassa käynyt, tosin vain Kataloniassa ja Mallorcalla ja lokakuussa 2010 tuli viimein ajankohtaiseksi visiitti myös Gran Canarialle.

Katalonia on Espanjan vauraimpia alueita, ja Barcelona sen upea keskuspaikka. Erityisesti Gaudin vaikutus näkyy monissa kohdin, mutta kaupungista löytyy paljon muutakin. Tietysti Park Guell ja yhä keskeneräinen kirkko La Sagrada Familia on pakko nähdä, mutta keskustassa kannattaa vaellella muutenkin. Keskiaikaisen vanhan kaupungin sokkeloisilla kujilla on muun muassa Picasso-museo ja mukavia ravintoloita. Barcelonassa on myös hieno hiekkaranta, joten siellä voi yhdistää hienosti loman ranta- ja kaupunkiloman.

Mallorcan saari on yksi perinteisimpiä suomalaisten lomakohteita, mutta itse vietin siellä viikon vasta 2000-luvulla. Matka oli positiivinen yllätys, vaikka ruoka olikin joka paikassa enimmäkseen kehnoa turistiruokaa ja saarella oli ihan liikaa brittituristeja. Majoituin Palma Novaan, josta pääsee helposti Palmaan bussilla. Kaupungin rautatieasemalta voit ostaa edullisesti päivämatkan, jossa menet junalla upeiden vuorten yli Solleriin, ja sieltä edelleen hienoon merenrantakanjoniin Torre del Paisiin.

Pariksi päiväksi vuokrattu auto osoittautui Mallorcalla todella hyväksi ideaksi. Voit ajaa helposti Palmasta saaren halki Alcudiaan ja poiketa matkalla yllättävän suureen outlet-ostoskeskukseen sekä Inca-nimisen kaupungin markkinoille, jossa varsinkin nahkatavaran valikoimat ovat suuret ja hinnat edulliset.

Upeasta keskiaikaisesta Alcudiasta menee erittäin vaikuttava tie saaren luoteiskolkassa olevalle Cap Fermentorin niemelle ja sen päässä olevalle majakalle: kapea tie kiemurtelee 200-300 metrin korkeudessa niemellä, eikä molemmilta puolilta suoraan meren putoavilla jyrkillä rinteillä ole edes kaiteita. Alcudiasta matkalla Solleriin tie puolestaan nousee vuorille noin kilometrin korkeuteen ja maisemat ovat sen mukaiset. Suosittelen siis Mallorcaa myös omatoimimatkailijalle.

Tuorein kokemus Gran Canariasta osoittautui monessa suhteessa odotusten mukaiseksi: takuuvarmojen etelän aurinkoisten rantojen lisäksi saarelta löytyy toisenlainenkin matkailijaa kiinnostava puoli. Vuoristot ja niiden pikkukaupungit ovat upeita. Todellinen elämys on ajaa 42 kilometrin pätkä vuoristoista rantatietä saaren ensimmäisestä espanjalaiskaupungista Agaetesta kalastajakylä San Nicolásiin: äkkijyrkkiä vuoren rinteitä rantaa pitkin muutaman sadan metrin korkeudella mutkitteleva tie on upeinta Gran Canariaa. Tein noista “muista” kokemuksista erillisen kuvagallerian “Toisenlaista Gran Canariaa“, käypä vilkaisemassa!