Edellisessä tämän blogin jutussa kerroin, millaisia reittivaihtoehtoja kävimme läpi ennen kuin lopulta päädyimme reittiin Bostonista Los Angelesiin, kiertäen alkupäässä Kanadan kautta Montrealiin, Torontoon ja Niagaran putouksille. Vasta reitin valinnan jälkeen oli käytännössä mahdollista aloittaa todelliset valmistelut, niistä hiukan tässä jutussa.
Olennaista reitissämme on se, että lähtöpaikaksi valitsimme Bostonin emmekä esimerkiksi New Yorkia, jonne Suomesta pääsee suorilla Finnairin lennoilla. Bostonin valitsimme lähtöpaikaksi ensinnäkin siksi, että New Yorkissa olemme viimeksi olleet noin viikon verran muutama vuosi sitten eikä sinne ollut tarvetta pysähtyä. Bostonissa emme ole vaimoni kanssa yhdessä olleet, ja noin 400 kilometrin ajomatka Nykistä tuntui täysin turhalta melkein heti pitkän lennon jälkeen. Päädyimme myös siihen, että palaamme lentäen Los Angelesista Bostoniin – ajomatka takaisin veisi aikaa käytännössä noin viikon ja olisi ihan turhan rankka päätös matkallemme.
Vierailu Islannissa ennen ajomatkaa
Olimme käyneet Suomi-Amerikka Yhdistysten Liitossa elokuun alussa, ja he kovasti ehdottivat lentoa Icelandairilla Helsingistä Bostoniin ja takaisin. Ennen tuota suositusta olimme katselleet edullisimpia lentoja Helsingistä Bostoniin, ja kaikkiin sisältyi vähintään yksi välilasku. Edullisimmat edestakaiset lentohinnat olivat noin 600 euroa per henkilö. Kun kaikki lentoreitit sisälsivät välilaskun, pysähdys Reykjavikiin ei ollut mikään ongelma, ja Icelandairin lentohintakin oli vain noin sata euroa kalliimpi kuin halvimmat lennot muiden välipisteiden kautta.
Kun kerran Islannissa oli välilasku, emmekä muuten varmaan olisi maahan menossa, päätimme pysähtyä menomatkalla muutamaksi päiväksi Reykjavikiin. Etuna tällaisessa järjestelyssä on myös se, että aikaerot ehtivät vähän tasoittua ja arvelimme. Niinpä saman tien varasimme kuljetukset Reykjavikin keskustaan, josta olimme varanneet hotellin pariksi yöksi. Päästäksemme hiukan tutustumaan Islantiin varasimme myös ‘Kultaisen ympyrän’ puolipäiväretken, jonka aikana käydään Thingvellirin kansallispuistossa, Gullfossin putouksilla ja kahdella suurella geysirillä. Hieno mahdollisuus nähdä Islantia siis!
Auton vuokraus ja drop fee
Yksi keskeisiä havaintoja automatkan valmisteluissa oli, että kannattaa liittyä Autoliittoon, sillä jäsenyyden avulla saa monelaista apua ja hintaetuja eri paikkoihin. Vuosijäsenyys maksaa 58 euroa, minkä hinnan saa heti takaisin autoa varatessaan. Autoliiton sivuilta on jäsenille tarjolla linkit, joista pääsee eri autovuokraamoihin tarjoushinnoilla. Samoin esimerkiksi Best Western -hotellit tarjoavat Autoliiton jäsenille kymmenisen prosenttia perushintojaan edullisempia hintoja.
Auton varaamisessa olennaista on tietysti tietää, mistä matka alkaa ja mihin se päättyy, ja milloin. Koska automatkamme alkaa ja päättyy Yhdysvaltoihin, auto on tietysti vuokrattava sikäläisillä ehdoilla. Auton vuokraus on Yhdysvalloissa pohjimmiltaan edullista, kunhan auton jättää samaan paikkaan mistä sen on alkuaan ottanutkin. Rannikolta toiselle ajettaessa tämä ei ole ainakaan meidän aikatauluillamme käytännössä mielekästä, vaan auto vuokrataan Bostonin lentoasemalta ja jätetään Los Angelesin lentoasemalle.
Eri paikkaan jättäminen johtaa amerikkalaisissa autovuokraamoissa erityiseen ‘drop fee:hin’, jollaista käytäntöä en ole Euroopassa huomannut olevan. Drop fee on varmaan perua ajoista, jolloin autovuokraamot olivat paikallisia ja he joutuivat ajamaan auton takaisin alkuperäiseen vuokraamoon. Siksi drop fee on myös merkittävä kustannus, ja se vaihtelee suuresti eri autovuokraamojen välillä. Kun pitkällä pääosin valtateillä tehtävällä automatkalla on syytä olla mukava ja helposti ajettava auto, päädyimme ns. ‘full size’ kokoon, jollainen olisi vaikkapa Chevrolet Malibu. Tuollaisen auton vuokraus yli kuukauden ajaksi ei muuten onnistu netissä kaikissa autovuokraamoissa (esimerkiksi Avis tai Enterprise), joten vaihtoehdoiksi jäivät lopulta Hertz ja Thrifty. Varsinainen auton vuokraushinta Autoliiton alennuksin oli näissä noin 1 500 dollaria, mutta Thrifyn drop fee oli noin 1 300, kun Hertz halusi vain 500 dollaria. Valintamme päätyi siis Hertziin, jolloin auton vuokraushinnaksi tuli ilman erityisiä, vasta vuokraushetkellä valittavia vakuutuksia vähän yli 2 000 dollaria. Tuon on drop feestä huolimatta hyvin edullinen hinta verrattuna vastaaviin vuokrauksiin Euroopassa!
Ensimmäinen hotelli ja paluulento LAX-BOS
Varsinainen automatkamme alkaa Bostonista, jonka kansainväliselle lentokentälle Icelandairin lento laskeutuu aikataulun mukaan 18:35 eli lentoasemalta ulos tultaessa ilta alkaa jo olla pimeä ja yli viiden tunnin lennon jäljiltä ei oikein huvita lähteä ajelemaan kovin kauaksi. Vaikka aikaisemman autoretken perusteella Yhdysvalloista on helppo löytää hotelli- tai motellimajoitus ilman ennakkovarauksia, arvioimme melko myöhäisen tuloajan ja lennon jälkeen olevan paikallaan varata ensimmäisen pysähdyksen hotellimajoitus etukäteen. Suurimman osan lopuista majoituksista teemme todennäköisesti vasta matkan aikana, se antaa mahdollisuuksia poiketa sään tai muiden syiden vuoksi paikallisesti myös perusreitiltä matkan edetessä.
Olen jo useampi vuosi sitten hommannut erästä Euroopassa tekemäämme automatkaa vartgen Best Westernin kanta-asiakkuuden, joten etsimme hotellia Bostonin seudulta heidän tarjonnastaan. Tässä auttoi myös se, että tuon ketjun hotellit ovat kokemustemme mukaan hinta-laatusuhteeltaan hyviä ja hinnoista saa Autoliiton kortilla pois tuon kymmenisen prosenttia. Koska halusimme kerätä voimia kunnolla, halusimme myös ehkä vähän paremman majoituksen kuin matkan myöhemmissä vaiheissa ehkä valitsisimme. Hotelli löytyi Quincystä meren rannalta, jonne Boston Loganin lentoasemalta on matkaa vain kymmenisen kilometriä. Kolmen varatun yön ja kahden kokonaisen päivän aikana tuolta on mahdollista tehdä vierailuja Bostonin ympäristöön, esimerkiksi Cape Codiin tai Martha’s Vineyardiin 🙂 Oheinen kuva on napattu tähän juttuun hotellin esittelysivuilta.
Halusimme varmistaa etukäteen myös lennon Los Angelesista takaisin Bostoniin pari päivää ennen Icelandairin paluulentoja takaisin Suomeen. Tarkoitus on tutustua ilman autoa Bostoniin, joka on yksi harvoista Yhdysvaltojen suuremmista ‘kävelykaupungeista’. Mahdollisia lentoyhtiöitä tuolle välille on tarjolla todella paljon, ja me halusimme suoran lennon, joka kestää runsaat viisi tuntia, mutta ylittää muutaman aikavyöhykkeen. Monet lennot menevät käytännössä hyvin lyhyen yön yli ja niitä kutsutaankin ‘classic red-eyes-flight’ juuri yön lyhyyden vuoksi. Me päädyimme eri vaihtoehdoista American Airlinesin lennolle, joka lähtee vähän puolen päivän jälkeen ja on illalla puoli yhdeksän aikoihin Boston Loganin kentällä eli seurauksena on vain lyhentynyt päivä. Tuollaisen lennon sai eri kanavien kautta noin 200 dollarilla per henkilö.
