Eilen ajoimme iltapäivällä Saint Louisiin (usein vain St. Louis), koska sääennusteet lupasivat seuraavalle päivälle sadetta. Lähtiessämme edellisen jutun Cahokia Moundsista nappasin oheisen kuvan Monk Moundin päältä kohti St. Louisia josta näkyvät selvästi sekä Gateway Arch että joukko pilvenpiirtäjiä. Etäisyys paikkojen välillä on noin kymmenen kilometriä. Kuva osoittaa myös sen, että olemme tulleet aika lailla etelään päin, sillä monissa lehtipuissa on vielä kaunista ruskan väriä.
Route 66 -näkökulmasta St. Louisissa ei ole oikeastaan mitään vahvasti vanhasta reitistä vihjaavaa, ei ainakaan keskustassa. Ehkä syynä on alkuperäisen reitin kulku nykyisen keskustan pohjoispuolelta, mutta emme tuota lähteneet selvittämään. Sen sijaan ajoimme suoraan keskustaan, jossa on ihan mahdoton välttyä tunnetun suomalaisarkkitehdin Eero Saarisen varmaan tunnetuinta luomusta, Gateway Archia. Kaari on todella hämmästyttävän upea erityisesti läheltä katsottaessa, kun vielä onneksemme laskeva aurinko väritti taivaan ja kaaren eri sävyin. Upein moderni monumentti, jonka koskaan olen missään nähnyt. Kaari on 192 metriä korkea ja sen jalkojen juuressa on iso museo- ja näyttelytila sekä pääsy eräänlaisella junalla huipulle maisemia katsomaan.
Kun on St. Louisin keskustassa käynyt, nähtävyydet rajoittuvat melkein pelkästään tuohon upeaan kaareen. Toki baseballista innostuneet voivat käväistä Busch-stadionilla katsomassa paikallisen St. Louis Cardinalsin pelejä, ja meille suomalaisille tutumpaa St. Louis Blues -NHL-joukkueen jääkiekkopelejä samoin keskustassa olevassa Scottrade Centerissä. Ja tietysti tässä kaupungissa risteävät kaksi valtaväylää, Route 66 ja “Old Man River” eli Missisippi. Aivan Gateway Archin vierestä voi lähteä tunnin risteilyille vanhojen siipirataslaivojen replikalaivoilla.
Juuri ennen St. Louisiin tuloa Hertziltä vuokraamamme auto alkoi osoittamaan meidän vielä noin 3 000 mailin ajomme kannalta huolestuttavia merkkejä sytyttämällä kojelautaan oranssisen valon “MAINT REQD”. Tulkkasin tuon siten, että auto vaatii pian huoltoa, kun mailejakin on mittarissa lähes 20 000. Eipä ole ennen osunut vuokra-autolla kohdalle tällainenkaan ongelma, eivätkä Hertzin sopimuspaperien pienellä präntätyt tekstitkään asiasta mitään osanneet neuvoa. Me päätimme selvittää lähimmän Hertzin vuokrapisteen paikan Google Mapsilla ja ajoimme tänään aamulla sinne. Virkailija katsoi paperi, totesi edellisestä huollosta kuluneen jo niin kauan, että ainakin öljyt pitäisi vaihtaa ja ohjasi meidät kadun toisella puolella olevaan Valvolinen pikahuoltopisteeseen, josta voisimme pyytää laskun suoraan Hertzille. Homma hoitui tuolla varttitunnissa, ja siinä tuli tarkistetuksi myös valot, rengaspaineet ja tuulilasin pyyhkimet.Valvolinen huoltokavereista olisi muuten kovasti oppimista suomalaisilla pikahuolloilla, meillekin kävivät näyttämässä automme öljytikulla, että öljyn määrä on juuri oikeissa rajoissa.
Vähän jäi vain ihmetyttämään, miten vuokraamo antoi meille matkan pituudesta tietoisena auton, jonka määräaikaishuolto iskisi varmasti matkan aikana.
