Juhannuksen aatonaattona oli kaunis sää, joten lähdin vaimoni ja sisareni kanssa tutustumaan ensimmäistä kertaa Pyhä-Häkin kansallispuistoon Saarijärvellä. Sää olikin mitä parhain pienelle vaellukselle sekä Saarijärven kaupunkiin ja Julmiin lampiin tutustumiselle. Matka Jyväskylästä sinne kesti runsaan tunnin ja alueen ainoan virallisen parkkipaikan vierestä löytyi portti sekä katos, jossa oli opasteita ja tietoja tästä kansallispuistosta. Parkkipaikan vieressä on myös huussi ja käsipumpulla varustettu kaivo juomavettä varten. Tekstin alapuolella on kuvia tältä vierailultamme.
Pyhä-Häkki ei ole kovin suuri kansallispuisto ja siksi pisin kokonaan alueen sisäpuolella kulkeva ja meille juuri sopiva vaellusreitti on pituudeltaan vain 6,5 kilometriä. Vähän kansallispuiston rajojen ulkopuolellakin kiertävä Tulijärven polku on pituudeltaan 17 kilometriä. Toki alueen läpi kulkee paljon pitempiä vaellusreittejä ja kolmenkymmenen kilometrin kävelyn jälkeen olisi vaikkapa Saarijärven keskustassa. Me kiersimme tuon Kotanevan polun vastapäivään, koska silloin Kotajärvellä oleva ainoa levähdyspaikka oli kohdalla nopeammin kuin myötäpäivään kierrettäessä.
Heti polulle lähtiessä tuli vahvistu opastaulujen kertomista lukuisista pitkistä, suorista männyistä ja kelopuista. Kotanevan polun toisesta päästä löytyy todisteeksi myös kaksi vanhaa “isoa puuta”, jotka ovat molemmat keloja ja niistä vanhempi aloitti kasvunsa tasan 500 vuotta sitten. Parkkipaikalta vain muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen olimme pitkospuilla halki Riihinevan ja vain pian suon jälkeen Kotajärven rannalla. Siellä olevat suojakatos ja laituri näyttivät varsin uusilta, tulentekopaikka katoksen ulkopuolella ja puukatos vanhemmilta. Näkymät olivat kuin parhaasta Suomi-mainoksesta 🙂
Kotajärven rannoilla kuulimme käen lisäksi voimakasta ja jatkuvaa lintujen kiljuntaa “tii-tii-tii-tii…” ja huomasimme puissa lentelevän tikkoja. Lopulta huomasimme lähellä polkua kelopuita, joissa oli monessa kerroksessa tikkojen pesäaukkoja ja yhdessä niistä piipitti jatkuvasti poikasia. Pienen odottelun jälkeen valkoselkätikka toikin ruokaa poikaselle ja tuosta sain kohtalaisen kuvankin. Pyhä-Häkin tunnuslintua palokärkeä emme onnistuneet näkemään, vaikka opastaulut kertovatkin niitä olevan kansallispuistossa runsaasti.
Pyhä-Häkki sijaitsee Suomenselän vedenjakajalla, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että alue on suhteellisen korkealla merenpinnasta. Esimerkiksi Kotajärven pinta on noin 164 metriä merenpinnasta ja korkeimmat huiput vain vajaat 200 metriä. Niinpä alueen mäet ovat suhteellisen matalia, vaikka polun yhdessä kohdassa onkin ihan aiheesta portaat.
Kaikkiaan luonnoltaan vaihteleva Pyhä-Häkki on todella käynnin arvoinen ja varmasti vaatimattomallakin kunnolla alueelta löytyy sopivan pituisia polkuja.
Menimme ruokailemaan Saarijärven keskustaan ja siellä yritimme päästä katsomaan upeaa puukirkkoa myös sisältä, mutta tämä tiekirkoksi merkitty ja oletuksemme mukaan avoin kirkko pitikin ovensa suljettuina. Kirkon vierestä löytyy toki puisto, jossa on Saarijärven Paavon patsas – onhan tämä seutu Runebergin kuvailemaan kansallismaisemaa.
Käväisimme vielä Julmilla lammilla noin kymmenen kilometrin päässä 13-tietä Kokkolan suuntaan. Parkkipaikka on siellä aivan tiessä kiinni ja sieltä lähtee hyväkuntoinen polku itse lammille. Julmat lammet tunnetaan siitä, että niiden rantakalliot ovat jyrkät ja korkeat. Aikataulumme ei oikein sallinut kaikkien lampien kiertämistä, vaan kävimme vain tieltä lähimmällä, kun sen rannalla on vielä hyvä näköalapaikka. Lammella telkkä ruokki poikasiaan ja korkealta ylhäältä katsoen yksi poikanen piirteli veteen hienoja kuvioita, suorastaan liikkuvaa graafista taidetta 😉 Julmien lampien lähellä on myös Runebergin polku ja lähde, Ahvenlampi Camping, Kalastajakylä ja Puuhapuisto Veijari lapsimatkailijoita ajatellen.
Pyhä-Häkinn alueella on vain yksi virallinen parkkipaikka ja sen vierestä mennään portista sisään.
Ennen vaellusreiteille lähtöä on hyvä katsoa parkkipaikan vieressä löytyviä karttoja ja infotauluja.
Me lähdimme 6,5 kilometriä pitkälle Kotanevan polulla vastapäivään, koska ainoa varsinainen levähdyspaikka oli lähellä :)
Riihinevan pitkospuiden vieressä oleva opastaulu kertoo esimerkiksi sen, että Pyhä-Häkin pinta-alasta yli puolet on soita.
Varsin runsaina näyttivät lakat aukovan suppujaan, poimimaan pääsee siis aika pian heinäkuun alkupuolella.
Pyhä-Häkin ominaispiirteisiin kuuluvat lukuisat suorat ja korkeat kelohongat. 1700-luvulla näiltä alueilta vietiin honkia purjealusten mastoiksi.
Polut Pyhä-Häkissä olivat erinomaisessa kunnossa ja monet sillat oli aika äskettäin uusittu.
Kotajärven taukopaikalla on tämä uudehko katos ja sen vieressä avoin tulentekopaikka.
Kun sää oli hieno, syntyi Kotajärven laiturista suorastaan postikorttikuva. Tunnelmaa paransi vielä käen kukunta.
Tämäkin petäjä on pian täysin kelopuu.
Vähän matkaa Kotajärven jälkeen polun vieressä oli useita kelopuita, joissa näkyvin tikkojen luultavasti uusia ja vanhoja pesäaukkoja. Poikasten jatkuva uikutus kiinnitti huomion tähän valkoselkätikkakoiraaseen, joka juuri tarjosi poikaselleen ruokaa.
Suolikon lammen yläpuolella polun varressa on Aaro Hellaakosken runo "Salomaa" muistuttamassa luonnon suojelun tärkeydestä.
Isonahonneva on parisen kilometriä leveä ja taitaa olla Pyhä-Häkin suurin suo.
Monin paikoin suorana nouseva mäntymetsä on suorastaan taianomaisen tiheä.
Jyrkkään rinteeseen oli äskettäin rakennettu uudet portaat - kyllä niitä kelpasi astella.
Joka puolella Pyhä-Häkkiä puissa oli naavaa, mikä on puhtaan ilman merkki - täällä sitä siis on!
Pitkälti luonnontilaisena pidettävä metsä on paikon hyvinkin ryteikköistä.
Yksi Pyhä-Häkin tunnetuimmista nähtävyyksistä on Vanha iso puu, joka sai alkunsa jo vuonna 1518 eli nyt se on seissyt tasan 500 vuotta.
Monissa keloissa oli aivan upeita kuvioita.
Tämä kanto näyttää, millainen on viimeisillään olevan kelopuun olemassaolo.
Melko lähellä parkkipaikkaa teki oravanpoikanen tuttavuutta kanssamme.
Pyhä-Häkki on Saarijärvellä, mutta pitihän sitä toki kaupungin keskustassakin käydä ja siellähän on tämä Saarijärven Paavon patsas,
Julmat lammit on Saarijärveltä Kokkolan suuntaan mentäessä miltei valtatien varrella oleva nähtävyys. Ensimmäisellä lammella telkän poikanen esitti, miten helposti saa aikaan graafista taidetta :)
Julmat lammit ovat varmasti saaneet nimensä siitä, että jyrkät kalliorinteet todellakin vaikuttavat julmilta ja lammet syviltä.
