Palm Springissä ei Uudenvuoden vastaanotto näkynyt oikeastaan mitenkään, ellei sitten osallistunut jonkin ravintolan tai resortin hotellin järjestämiin juhliin. Ensimmäistäkään rakettia ei täällä ammuttu, eikä kaupunki järjestänyt minkäänlaista yleisötapahtumaa. Siispä vuosi 2014 alkoi leppoisasti lämpimässä säässä vuorilla vaellellen ja tennistä pelaillen.
Pian vuoden vaihtumisen jälkeen alkaa yksi Palm Springsin tunnetuimmista vuosittaisista tapahtumista eli kymmenpäiväinen kansainvälinen elokuvafestivaali. Tänä vuonna festivaalin elokuvanäytökset alkoivat 3. tammikuuta ja päättyvät 13. päivä. Esillä on noin 190 elokuvaa liki seitsemästäkymmenestä maasta, joukossa myös neljä suomalaista elokuvaa – esimerkiksi Oscar-ehdokkuudesta kilpaillut Oppipoika. Kaupunkiin tulee osallistujia eri puolilta maailmaa arviolta 135 000, joten kaupungissa riittää kuhinaa.
Käytännössä näiden elokuvajuhlien varsinainen aloitus liittyy toisen päivän iltana pidettävään etukäteen valittujen palkintojenjakogaala.
Eri palkintoja osoitetaan pääasiassa kuluvan vuoden amerikkalaisten Oscar-ehdokkaiden näyttelijöille ja ohjaajille. Tänä vuonna palkinnon saivat näyttelijöistä Bruce Dern, Matthew McConaughey, Tom Hanks, Julia Roberts, Mery Streep, Sandra Bullock sekä American Hustle-elokuvan päänäyttelijäryhmä (Amy Adams, Christian Bale, Bradley Cooper, Jennifer Lawrence, Jeremy Renner ja Robert De Niro) sekä tulokasnäyttelijänä Lupita Nyong’o; ohjaajapalkinnon sai Steve McQueen. 
Fanit pääsevät todella kosketuksiin näiden tähtien kanssa oikeastaan vain gaalan sisääntulossa punaisella matolla, josta pari tv-kanavaa lähettää parituntisen suoran osuuden. Kaikki tähdet vakuuttivat tulevansa erittäin mieluusti juuri Palm Springsiin sen rennon otteen vuoksi.
Olimme paikalla muutaman tuhannen muun ihmisen joukossa, joten näimme tähtiä oikeastaan vain sadan metrin etäisyydeltä – mutta ilmassa oli todella suuren elokuvajuhlan tuntua: kymmeniä limousineja ja loistoautoja. Sikäli kuin näin, Tom Hanks nousi keltaisesta Lamborghinistaan 🙂
Elokuvajuhlilla ei muuten esitetä ollenkaan amerikkalaisia Oscar-ehdokaselokuvia, mutta useita kymmeniä kansainvälistä Oscaria tavoittelevia kylläkin. Joukossa mm. yhdeksän elokuva-akatemian jo ilmoittamaa elokuvaa, joista viisi lopullista ‘ulkomaalaista’ ehdokasta valitaan. Elokuvat pyörivät useissa eri teattereissa, eikä niihin myydä paikkalippuja, joten tulijoiden on jonotettava päästäkseen sisälle ja saadakseen hyvät paikat. Eräiden aikaisemmin festivaaleilla käyneiden kanssa juteltuamme otimme heidän neuvoistaan vaarin ja olimme jonottamassa ensimmäisiin elokuviin tuntia ennen esitystä. Jonotus on sinänsä hauskaa, koska siinä on mahdollista vaihtaa kokemuksia nähdyistä tai nähtäväksi suunnitelluista elokuvista muiden kävijöiden kanssa 🙂
Me olemme käyneet tätä kirjoitettaessa katsomassa kahta elokuvaa: Dome Karukosken Leijonasydän ensi-esityksenä Yhdysvalloissa sekä intialaisen Nagesh Kukonoorin maailman ensi-iltansa täällä saavan Lakshmin.
Karukosken Leijonasydämen ensiesitykseen oli melkoiset jonot, minkä vuoksi tulijat jaettiin kahteen eri teatteriin, joissa elokuvaa esitettiin samanaikaisesti. Elokuva oli hyvä, kuten sen jo Suomessa nähneet tietävät, ja erityisen mukavaa oli se, että Dome Karukoski oli itse paikalla esittelemässä perustelut elokuvansa tekemiselle ja vastailemassa yleisön kysymyksiin elokuvan jälkeen. Elokuva sai yleisöltä paljon kehuja ja ohjaaja oli tietysti kiitollinen. Vaihdoin hänen kanssaan pari sanaa varsinaisen session loputtua ja hän kertoi lähtevänsä jo seuraavana iltana takaisin Suomeen – täällä elokuviin kannattaa siis valita ensi-ilta!
Melkoiset jonot olivat myös Lakshmi-elokuvaan ja tässäkin tapauksessa ohjaaja sekä yhden päärolin näyttelijä Nagesh Kukunoor oli yhdessä naispuolisen tuottajansa kanssa esittelemässä elokuvan ja vastailemassa kysymyksiin esityksen jälkeen. Tämä elokuva kertoo prostituoiduksi kaapatun 14-vuotiaan Lakshmi-tytön kokemuksista ja todistajaroolista bordellia sekä tyttökauppaa hoitavia vastaan. Elokuva on todella vaikuttava ja rankka, minkä vuoksi sitä ei ole vielä esitetty edes kotimaassaan Intiassa. Yleisö antoi elokuvalle pitkät aploodit ja kehui sitä kilvan elokuvan jälkeen. Kysäisin ohjaajalta, onko elokuva saatavissa sensuurista läpi, mihin hän totesi, että jo ensimmäinen sensurointiaste oli äärimmäisen tiukkaa, mutta elokuva on näillä näkymin tulossa sensuroimattomana Intian elokuvateattereihin kuun lopulla. Olen varma, että tästä elokuvasta nousee maassa melkoinen kuhina kaikkien tuoreiden naisiin ja tyttöihin kohdistuneiden epäinhimillisten tapaustenkin takia. Ehdottomasti elokuva, jolle voi luvata suurta tulevaisuutta – ja joka kannattaa katsoa sen tullessa toivottavasti Suomeenkin!
Tulevan viikon aikana meillä on ohjelmassa lisää elokuvia ja mahdollisesti muita festivaaleihin liittyviä juttuja kuten eri elokuvaryhmissä annettavat palkinnot. Niistä siis lisää seuraavassa jutussa 🙂
