Tänään sunnuntaina 5.10.2014 aamiaiseni sai yllättävän käänteen noin puoli yhdeksän aikoihin. Olin juomassa viimeisiä aamun kahvitippoja ja lueskelin päivän lehteä ikkunan edessä, kun huomasin suurehkon linnun lehahtavan ikkunan ohi ylöspäin. Mikä lintu tuo oli? Oliko kyseessä ehkä haukka? Kiiruhdin katsomaan toisesta ikkunasta, josta arvelin näkyvän tuon ohi lentäneen linnun lähtöpaikalle ja siellä se oli: kuollut sepelkyyhky.
Kului vain pari minuuttia ja petolintu saapui uudestaan saaliinsa viereen. Nappasin pikaisesti kuvan kännykällä, mutta linnut olivat liian kaukana ja juoksin hakemaan paremman kameran, jossa oli kiinni 500-millinen putki. Kun aamu oli valjennut pilvisenä oli vielä hiukan hämärää ja kamerassa oli käytettävä pitkällä putkella hyvin korkeaa herkkyysasetusta, jotta kuvissa näkyisi tapahtuman eri vaiheet selkeästi. Vieressä on yksi ensimmäisistä ikkunalasin läpi nappaamistani kuvista – haukan tuima katse kohti kameraa. Tuo arviolta vajaan puolen metrin mittainen petolintu alkoi nauttia aamiaistaan. Kyseessä on mitä ilmeisimmin suhteellisen nuori kanahaukka, jossa väritys on vielä ruskehtava, mutta rinnan raidat jo poikittain kuten aikusilla linnuilla.
Haukka jatkoi ruokailua ehkä varttitunnin repien kyyhkystä paloja suuhunsa välittämättä edes ikkunan avauksesta, vaikka etäisyyttä ikkunasta oli vain viisi-kuusi metriä. Napsin lisää kuvia ja pari alla olevaa poimin lähinnä haukan piirteiden osoittamiseksi. Lintu palasi uudestaan iltapäivällä vielä hautaamattoman raadon viereen ja jatkoi ruokailua lähtien karkuun vasta mentyämme ulos, jolloin haukka kuuli juttelumme.
Tässä samalla ratkesi myös, mikä peto on jo pari kyyhkystä pihaltamme tänä kesänä aikaisemmin syönyt: kanahaukka. Kiitokset tässä vaiheessa myös tuttavallemme Vesselle, joka arveli noiden aikasempien kyyhkyskuolemien olleen haukan syytä, nyt asiasta ei enää ole epäilystä.
