Valikko Sulje

Luonnonrauhaa Helsingin Kasakalliolla ja luonnonsuojelualueella

Helsingin Sanomissa julkaistiin pari viikkoa sitten lyhyt artikkeli, joka suositteli kaupunkilaisia tutustumaan vähemmän tunnettuihin luontokohteisiin Helsingin kaupungissa ja lähialueilla. Tarjolla olisi perinteistä suomalaista luontoa ja kauniita näkymiä. Päätin vaimoni kanssa tarttua vinkkeihin ja sunnuntaina 20.5.2018 aloitimme paikkoihin tutustumisen.

Ensimmäiseksi pyrimme löytämään jutussa esitellyn “Helsingin Kasavuoren”. Millään karttahauilla sellaista ei löytynyt kaupungin alueelta, lähin Kasavuori on Kauniaisissa. Vaihdoin haun ruotsinkieliseen nimeen Kasaberget ja silläpä löytyi Hesarin jutun kuvailema paikka; huipulla pronssikautinen hauta ja näkymät laelta ovat joka suuntaan hienot, esimerkiksi Sipoon saaristoon. Tuon “vuoren” nimi suomeksi on kuitenkin Kasakallio, ja se sijaitsee Porvarinlahden pohjukan itäpuolella entisessä Sipoon Östersundomissa, joka liitettiin Helsinkiin vuoden 2009 alussa. 

Kasakalliosta löytyi erinoamista tietoa sivustolta “Esoteerinen maantiede ja periferiaterapia”, linkkiosoitteena http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2009/02/kasakallio-helsingin-uusi-koli.html. Tuosta jutusta löytyi myös kartta ja ohjeet paikalle jopa julkisilla kulkuneuvoilla. Kasakallio sijaitsee käytännössä Porvarinlahden pohjukan itäpuolella, Vikkullantien vieressä. Oman auton voi pysäköidä tien varren jonkinlaiselle pysäköintialueella erään mäen päällä ja tuolta pysäköintipaikalta lähtee leveä polku “vuoren” huipulle. Mitään opastauluja paikalla ei ole – sellainen olisi paikallaan jo pysäköintipaikalla!

Kasakallio on kuin suoraan perinteisestä Halosen tai Gallen-Kallelan maalauksesta: kallioinen, aika jyrkästi nouseva mäki, jolla kasvaa runsaasti mäntyjä. Useita polkuja risteilee laelle, jonka korkeimmalla kohdalla on suuri kivikasa, joka oikeasti on siis pronssikautinen hauta. Huipulla on myös jonkinlainen opastaulu, mutta siitä on sekä teksti että mahdolliset kuvat häipyneet todennäköisesti ilkivallan tuloksena. Jo muinaismuistolain vuoksi olisi todella asiallista saada jonkinlaiset merkit haudan ympärille ja taulu osoittamaan paikan arvokkuutta.

Huipulta näkee mainiosti täydet 360 astetta, mutta valitettavasti männyt ovat sen verran tiheässä ja korkeita, että ne rajoittavat näkymää esimerkiksi suoraan etelään merelle ja Vuosaaren satamaan. Pääosin maisemasta voi todeta, että ei todellakaan uskoisi olevansa Helsingin kaupungin alueella, asutusta kun ei näe juuri ollenkaan varsinkaan itäiseen suuntaan. Joitakin korkeita paikkoja, kuten Vuosaaren jätemäki näkee hyvin, samoin näkyy muutama korkeampi talo ja esimerkiksi Nesteen öljynjalostamon torneja.

Alas “vuorelta” tultua voi Vikkullantietä jatkaa kohti merta, jolloin päätyy pienvenesatamaan Porvarinlahden perukoilla. Ympärillä on luonnonsuojelualue, jonka ruovikoissa pesii runsaasti vesilintuja ja löytyypä Vikkullan alueelta myös melko suuria viljeltyjä peltojakin. Erään pellon laidassa näimme metsäkauriin.

Kasakallio kaipasi kaupungilta vähän toimenpiteitä kuten opasteita ja suojelumerkkejä pronssikautiselle haudalle, mutta ilman niitäkin vierailua voin lämpimästi suositella luonnonrauhaa etsivälle. 

Posted in Juttua kansallispuistoista, Matka-blogi

Related Posts