Suuri automatka Amerikan halki on tehty ja aikaisempiin kokemuksiin verrattuna yllättävän hankala aikaerorasitus alkaa parin viikon kotona olon jälkeen mennä ohi. Siispä on hyvä aika tehdä ensimmäinen yhteenveto matkan sujumisesta suhteessa odotuksiin, suunnitelmiin ja valmisteluihin. Tämän jutun lähtökohtana on etukäteen laatimani kymmenen kohdan tarkistuslista juuri ennen matkalle lähtöä.
Näin matka siis sujui Bostonista Los Angelesiin:
- Reittisuunnitelma osoittautui varsin onnistuneeksi, siinä oli riittävästi väljyyttä ja matka-aikaakin tarpeeksi. Yksi isohko poikkeama alkumatkasta tuli, kun hirmumyrsky Sandy alkoi vaikuttaa ollessamme Torontossa: piti käydä yhdessä päivässä läpi niin Niagara Falls, iso Dixie Outlet Mall ja Toronton keskusta ja lähteä sitten vauhdilla ajamaan Erie-järven pohjoispuolella ja mahdollisimman etäällä länteen. Alustavasti olimme suunnitelleet viettävämme Toronton keskustassa koko päivän ja ajavamme Niagrasta eteenpäin pitkin Erie-järven eteläreunaa Yhdysvaltain puolella. Loppupuolella into hiukan lopahti piipahtaa jokaiseen Route 66:n varrella olevaan pikkukylään, ja niin sitten ajoimme ennen Los Angelesia Palm Desertiin neljäksi päiväksi huilailemaan ja liikkumaan jalan luonnossa pitkien autossa istumisten jälkeen. Pisin päivämatka taisi muuten jäädä 650 kilometriin, mikä on marraskuussa vähän turhan pitkä, koska illan pimeys ei ollut mukava juttu ennestään täysin oudossa paikassa. Mutta pääosin suunnitelma oli siis aivan mainio.
- Kriittiset liput olivat tosiaan varattuna ja kaikki lennot onnistuivat ihan nappiin, jopa ilman merkittäviä myöhästymisiä. Mutta tämän matkan jälkeen emme varmasti enää lennä Yhdysvalloista pitkän oleilun jälkeen takaisin Islannin kautta, koska silloin joutuu kahdelle melko pitkälle lennolle, joista kummankaan aikana ei pysty nukkumaan oikeastaan ollenkaan. Yksi pitkä lento mieluimmin suoraan Suomeen on länsi-itäsuunnassa paljon mukavampi vaihtoehto.
- Autona meillä oli lopulta ihan mukavaksi matka-autoksi osoittautunut Toyota Camry. Vastaanotimme auton täysin pimeässä Bostonin lentokentällä. Eipä siinä huomattu, että etupuskuri roikkui kuskin puolelta ja autossa oli isoja naarmuja. Ei muuten tajuttu sitäkään, että autossa oli käytännössä vain muutamissa Yhdysvaltain itäisissä osavaltioissa toimiva automaattisesti etäluettava tullimaksulaite. Eikä auton meille antanut henkilö tajunnut, että tarkoitus on ajaa 8 000 kilometriä – tulipa autoon siihen mennessä pakollinen huoltokin Saint Louisin kohdalla. Onneksi siellä oli kohtalaisen lähellä Hertzin toimisto ja heitä vastapäätä Valvolinen hienosti toiminut autohuolto; ainoa ongelma oli alkuun tajuta huoltokaverin todella leveää amerikanenglantia hänen ääntäessään öljyn (oil) leveästi “ooel”. Chicagosta pitkälle päiväajolle lähtiessämme auton rengasmittausautomatiikka ilmoitti jonkin renkaan olevan alipaineinen, minkä vuoksi piti poiketa huoltoasemalle. Tulipa siinä opiskeltua, että amerikoissa huoltoaseman rengaspainemittarit toimivat kvarterin kolikoilla ja mittarit sijaitsevat ulkosalla. Olipa kokemus tuokin täyttää yksi rengas ja yksi kvarteri kerrallaan sateessa ja kylmässä, kunnes rengaspaineautomatiikka ilmoitti kaiken olevan kunnossa.
- Majoitus onnistui varsin mukavasti käyttäen oikeastaan vain Best Western -ketjun hotelleja ja osin myös motelleja. Hotellien hinnat olivat noin välillä 80 – 120 dollaria (+verot) per yö yhden King Size -vuoteen huoneista yleensä jonkinlaisella lämpimällä “continental breakfastilla”. Hoidimme huoneiden varaukset netin kautta vain pari päivää eteenpäin, jotta joustavuus matkalla säilyisi ja pystyisimme reagoimaan odottamattomiin säihin tai muuten vain halutessamme viettää ennakosta poikkeavia aikoja joissakin kohteissa. Nettivarauksella huoneet sai yleensä noin 10% alennuksella ja BW-ketjun kortin ahkeran käytön ansiosta saatiin vielä pari ilmaista yöpymistä sekä parissa loppupään paikassa kortin tason noustua Platinum-tasolle myös parin huoneen sviitti ilman lisämaksuja. BW-ketjun hotellit ja motellit ovat hintaansa nähden varsin hyviä nimenomaan automatkailijalle ja varsinkin pikkukaupungeissa niistä löytyy myös itsepalvelupesulat. Suosittelen muillekin automatkalaisille vain yhden hyvin matkareittiä kattavan hotelliketjun käyttämistä!
- Paperisia karttoja emme käyttäneet kuin hiukan päivittäisten ajomatkojen suunnitteluun ja navigointivälineet toimivat enimmäkseen hyvin. Toki täytyy todeta, että TomTomin kartat Pohjois-Amerikasta eivät vedä vertoja Here-kartoille ja navigaattori reagoi turhan hitaasti autoja täynnä olevilla monikaistaisilla ja tiheässä olevia risteyksiä sisältävillä teillä; seurauksena liian myöhäisestä liittymän havaitsemisesta on helposti kymmenien kilometrien ajelu. TomTom ei myöskään tunnistanut ainakaan kolmen hotellin antamaa osoitetta, minkä seurauksena ajelimme useita tunteja aivan väärissä suunnissa. Varalaitteena olleen Nokia Lumian karttoja ryhdyimme kokeilemaan tällaisissa tilanteissa vasta aivan matkan lopulla – yhtään virhettä Lumia ei tehnyt. Taitaa olla niin, että Pohjois-Amerikkaan parhaat sähköiset kartat ovat nimenomaan Heressä (= useimpien autojen navigaattoreissa).
- Matkavaatteiden valinta osui oikeastaan ihan nappiin ja selvisimme hyvin sekä muutamista varsin lämpimistä (+25 Celciusta tai enemmän) että muutamista lumisista (-3 Celciusta) paikoista. Sadevaatteitakin tuli testailtua Sandyn lähestyessä ja pieneen tilaan reppuihin mahtuvat Mac-in-a-Sac -sadetakit riittivät mainiosti. Koko matkan aikana käytimme matkan varrelta hotellista tai Chicagossa hotellin suosittamasta “coin laundromatista” löytyviä pesukoneita kolme kertaa. Näin puhtaita alusvaatteita riitti ja matkalla tehtiin täydennyksiä miltei ennakoidusti samaten kolmesta Premium Outlet Mallista – nehän ovat Yhdysvalloissa todella edullisia ja palvelultaankin selvästi parempia kuin suurin osa Suomen tavallisten ostoskeskusten vaatekaupat. Jos et ole Yhdysvalloissa noissa paremman pään outlet malleissa käynyt, suunnittele ilman muuta automatkallesi pysähdys sellaiseen – niiden ohessa olevat ravintolatkin kun ovat edullisia ja laadultaan aivan mainioita.
- Passeista tai muista papereista ei tullut minkäänlaista ongelmaa. Jopa paluu Kanadan puolelta Yhdysvaltoihin sujui oikein mukavasti. Yksi yllätys oli auton pysäytys Kaliforniaan Arizonasta tullessamme – viranomaiskaveri vain kyseli, onko mukana elintarvikkeita tai kasveja; vastattuamme “ei ole” matka jatkui ilman muita tarkastuksia. Hotelleihin ja useimpiin muihin paikkoihin riitti muuten henkilökortiksi suomalainen EU-ajan ajokortti.
- Kameravarustus osoittautui sopivaksi ja varsinaisten kameroiden lisäksi käyttöön oli joissakin kohdin otettava jopa kännykkä varakameraksi, kun akku sattui lopahtamaan pitkän päivän ja monien kuvien jälkeen varsinaisista kameroista. Jälkeenpäin ainoa harmitusta aiheuttava seikka on se, että ei tullut otetuksi videokuvaa oikeastaan mistään pikkupaikoista esimerkiksi Route 66:n varrella. Tämä siksi, että juuri näissä pikkukaupungeissa amerikkalaisuus on oikeastaan parasta: ihmiset tulevat juttelemaan ja innostuvat ihan aidosti pitkän matkan takaa tulleista vieraistaan. Ja näitä pikkupaikkoja ei juuri edes amerikkalaisissa tv-sarjoissa esitetä.
- Tietokone osoittautui taas mainioksi matkakumppaniksi ja langaton lähiverkkokin toimi lähes kaikissa hotelleissa ongelmitta. Vain yhdessä hotellissa jouduimme turvautumaan kiinteällä johdolla huoneessa toimivaan nettiyhteyteen. Niinpä juttua tuli näin omasta näkökulmasta kirjoiteltua ihan mukavasti ja kuvienkin valmistelu juttuihin onnistui näillä vehkeillä riittävästi – vain panoraamakuvia Macissa olleilla softilla ei pystynyt tekemään. Jatkojuttuja tai vaikkapa perheen omaa matkakuvakirjaa varten nyt on käytettävissä valokuvia melkein 3 ooo, missä on mukana iso joukko pienten kylien ja kaupunkienkin kohteita ja näkymiä.
- Kotipuolessa kaikki toimi hienosti, kiitos siitä lapsillemme ja heidän puolisoilleen! Niinpä kotiin oli erinomaisen mukava palata ja ottaa parin nukutun yön jälkeen vastaan myös valkeaa joulua lupaavat lumisateet 🙂
Ajatukseni on, että kirjoitan tämän jutun jälkeen vielä yhden jutun matkan ja sen ajalle osuneiden merkittävien päivien – Halloweenin, Yhdysvaltain presidentinvaalien, Veterans’ Dayn ja Thanksgivinginin – odotetuista ja yllättävistä kokemuksista.
