Tein vaimoni kanssa 15.6.2017 muutaman tunnin retken Jyväskylästä sukulaisten luota Leivonmäen kansallispuistoon, jossa emme olleet ennen käyneet. Lämpötila oli yli kaksikymmentä astetta, aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta ja oli kaiken lisäksi lähes tyyntä, joten kansallispuisto pääsi näyttämään kauneimmat puolensa.
Tutkimme etukäteen hiukan karttoja ja valitsimme lähtöpaikaksemme Selänpohjan parkkialueen. Jos kansallispuiston perustamiseksi ehkä kaikkein tärkein alue eli itäpuolisen osan avosuon haluaa nähdä, on parasta mennä itäpuolen Kirkkolammen parkkialueelle ja lähteä sieltä. Meidän valintamme peruste oli se, että lyhyessä ajassa voisimme kävellä pitemmän lenkin ja varmasti saisimme mukavan tuntuman alueen maisemiin – yksi pienehkö suokin osui reitille 🙂
Parkkipaikalta lähdimme 5,5 kilometrin mittaiseksi merkitylle Mäyränkierrokselle, joka kulkee harjuisessa mäntymetsässä ohittaen lampia ja ylittäen yhden pienehkön suon (jossa pari kuovia näyttivät ajavan toisiaan) sekä päätyen lopulta Rutajärven rannalle ja sieltä takaisin parkkipaikalle. Enimmäkseen leveä ja helppokulkuinen polku on koko matkan merkitty sinisillä pisteillä puiden kyljessä ja haarautumispaikoissa on selkeät viitat eri suuntiin sekä etäisyydet niihin.
Rutajärven rannalle tullaan Joutsniemen kohdalta, ja tätä niemeä voi pitää geologisesti koko kansallispuiston hienoimpana nähtävyytenä. Mäyränkierros ei niemelle mene, mutta me päätimme kuitenkin katsastaa tämän melkein puolitoista kilometriä pitkän niemen alusta loppuun, mistä tuli lopulta eri poikkeamineen koko patikointimme pituudeksi melkein kymmenen kilometriä. Ennen Joutsniemelle lähtöä pysähdyimme juomaan ja keventämään oloamme taukopaikalle, jonka upealla hiekkarannalla helteiseisenä päivänä varmasti näkee uimareita. Me näimme vain pari kaakkuria järvellä, meille vesi oli vielä aivan liian kylmää.
Joutsniemi on kapea järvestä nouseva noin puolentoista kilometrin mittainen harju jatkona mäntymetsän harjuille. Jotenkin tuli mieleen Punkaharju, vaikka Joutsniemi ei ihan ylitäkään koko järveä, vaan kärki on vajaan 200 metrin päässä järven vastarannasta. Niemen kärjesssä on jonkinlainen tulentekopaikka, mutta valmiiksi tehtyjä polttopuita tai huussia ei ole tarjolla.
Joutsniemestä jatkoimme Mäyränkierrosta pienellä poikkeamalla Lintuniemeen, jonka kärjessä on myös mukava taukopaikka kotineen ja huusseineen. Näkymät niemien välillä yli kilometrin leveälle ja kolmisen kilometriä pitkälle Sorsanselälle kauniina tyynenä päivänä olivat todella upeat – kyllä Suomi on kesällä kaunis!
Lintuniemestä matka jatkui taas mäntymetsässä kohti parkkipaikkaa. Matkalla katsoimme jonkin matkaa polulta olevalle pienelle metsälammelle ja hämmästyimme nähdessämme siellä uiskentelemassa kaksi laulujoutsenta. Hämmästyksemme syy oli se, että yleensä näitä hienoja lintuja näkee vasta aikaa paljon pohjoisempana.
Tämän lyhyen käyntimme perusteella voimme ilman muuta suositella käyntiä Leivonmäen kansallispuistossa. Ehkä itsekin lähivuosina käymme siellä uudestaan, vaikkapa vain katsastamassa yhden eteläisimmistä avosoista, joita Suomessa on.
Alla on panoraamakuva Joutsniemen kärjestä, jonka voit klikata auki ja katsella näkymiä kuvaa vasemmalle ja oikealla siirtäen. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy kapean niemen itäranta ja oikeassa reunassa läntinen ranta eli kuva kattanee ainakin 270 astetta, sillä rantojen välinen niemi on leveimmillään ehkä parisataa metriä, kapeimmillaan alle sata metriä. Muut matkakuvat alla antanevat hiukan näkemystä alueen kauneudesta.
[ipanorama id=”10193″]
Parkkipaikan vieressä on opastaulu, josta näkee eri reittien kulun. Me valitsimme Mäyränkierroksen.
Selänpohjan parkkialueelta lähtevä Mäyränkierros kulkee suurelta osin petäjäisessä kangasmetsässä.
Leivonmäen kansallispuiston länsiosien merkittävä piirre ovat lukuisat harjut mäntymetsässä.
Monin paikoin hoikkia ja korkeita mäntyjä kasvaa Leivonmäen kansallipuistossa silmänkantamattomiin.
Mäyränäkierroksella ylitetään myös pieni suo - ehkä Haapasuo? - jonka yli meni hyvät pitkospuut.
Kylmän kevään 2017 seurauksena lakat olivat vasta kesäkuun puolivälissä kukassa, lakkoja lienee odotettavissa :)
Joutsniemen tyvessä on taukopaikka, josta löytyy puuvaraston ohessa myö keittopaikka ja huussi.
Joutsniemen taukopaikan viereinen hiekkaranta varmasti houkuttelee kuumana kesäpäivänä uimareita.
Joutsniemi on yli kilometrin mittainen, kapea harjumainen niemi, joka ulottuu lähes läpi Rutajärven.
Muutamin paikoin Joutsniemellä näkyy puiden lomasta vettä molemmin puolin niemeä. Polkuja kulkee toki myös rantaa myötäillen.
Joutsniemen kärjessä on jonkinlainen keittopaikka. Vastarannalle matkaa on alle 200 metriä.
Joutsniemen ja Lintuniemen välillä oli mukavia näkymiä Sorsanselälle.
Lintuniemessä on lähellä taukopaikkaa erikseen merkitty telttapaikka yöpyjille.
Lintuniemen taukopaikalla on huussi ja aika iso kota keittopaikkaa suojaamassa.
Lintuniemen rannalla mäntyjen runsas kukinta teki tyyneen veteen hienoja kuvioita. Taustan saari näyttää kelluvan osittain ilmassa.
Ennen parkkipaikalle paluuta ohitimme pienen lammen, jossa aivan ilmeisesti asusti laulujoutsenpariskunta.
