Tänä vuonna päätimme vaimoni kanssa tehdä vuotuisen Suomi-matkan Oulangan kansallispuistoon, jossa emme olleet ennen käyneet. Yksi virike tästä oli Petteri Saarion upea Ylen esittämä luontodokumentti alueelta.
Ensimmäiseksi päivävaellukseksi valitsimme Oulangan luontokeskukselta lähtevän reitin “Könkään keino”, joka kulkee Ounasjoen alueella ja sen varmasti tunnetuin nähtävyys on Kiutaköngäs – Suomen komeimmaksi mainittu putous. Valintaan vaikutti paljon se, että tämä kahdeksan kilometrin kierros on helpoimmasta päästä alueella ja tarjoaa mahdollisuuden tutustua luontokeskukseen sekä pätkään 82 kilometriä pitkää Karhunkierrosta. Jos jalat eivät anna periksi koko reitille, Kiutakönkäälle on luontokeskuksesta matkaa vain 800 metriä.
Könkään keino kulkee varsin helposti käveltävässä maastossa ja korkeuserot matkan varrella ovat suhteellisen pienet, minkä ansiosta esimerkiksi pitkiä rappuja ei juuri ole. Noin puolet reitistä kulkee Oulankajoen varsilla, toinen puoli vähän matkan päässä muutaman lammen vierestä enimmäkseen helppokulkuista kangasmetsää pitkin. Oulankajoen varren vaellus on suurelta osin useamman kymmenen metrin korkeudella itse joesta ja esimerkiksi Kiutakönkään putouksen läheltä nähdäkseen täytyy kävellä pieni pätkä rinnettä alas, lyhyet rappuset ja pieni sillanpätkä kosken päävirran vieressä olevalle saarelle aivan itse kosken viereen. Ja eräitä isoja putouksia nähneenä täytyy sanoa, että koskihan tämä on, ei putous! Könkään kulku graniitti- ja punaisten dolomiittirinteiden välissä on tietysti hieno 🙂
Reitin muissa osissa näkee alueen tyypillistä maastoa, kasveja ja eläimiä sekä tapaa varsinkin keskipäivän aikoihin muita kulkijoita. Monet tyypilliset alueen kukat, kuten kullerot, suopursut ja tähtitalvikit olivat juuri parhaassa kukassa, hyötykasveista lakka ja puolukka myös kukkivat runsaina. Paljon puita oli kaatunut viime aikojen myrskyissä, mutta polkuja ylittävät rungot oli hyvin raivattu pois. Tyypillisistä eläimistä onnistuimme näkemään vain muutamia poroja – vaikka alueelle ajaessamme susi ajoikin poroa takaa ihan automme edestä yli tien (!) – sekä yhden pikkutikan.
Suosittelen ehdottomasti käyntiä alueella, onhan tämä yksi Suomen hienoimmista alueista! Oheiset kuvat teksteineen antanevat alueesta vähän konkreettisempaa näyttöä.
Könkään keino -reitti alkaa Oulangan luontokeskukselta, joka on auki ympäri vuoden. Portti osoittaa suuntaa.
Koko reitti - kuten kaikki Oulangan alueen reitit - on merkitty erinomaisesti kuvan mukaisilla kylteillä. Könkään keinon voi kiertää kumpaan suuntaan tahansa. Me valitsimme vastapäivään, jolloin Kiutaköngäs on reitin loppupuoliskolla.
Oulankajoki virtasi tähän aikaan vuolaana heti luontokeskukselta lähdön jälkeen.
Joen varrella kukkivat joka puolella Oulangan kansallispuistoa kullerot.
Ilma on Oulangan alueella ilmeisen puhdasta, kun naava kasvaa myös koivujen rungolla :)
Kiukaan keinon varrella on siellä täällä opastauluja, jotka kertovat alueesta ja sen erikoisuuksia. Tässä yhä toimiva poroerotuksen aitaus.
Varstinainen kohde on heti opastaulun takana, jolloin eri osien koot näkee suoraan luonnossa.
Lakat olivat Oulangan alueella runsaasti kukassa, osa vasta nuppuina, osa auki ja osa jo lakastunut. Saapa nähdä, tuleeko hyvä lakkasato!
Reitin varrella näkee erilaisia eläimiä, kun vaan pitää silmänsä tarkkana. Pikkutikka pyöri ympärillämme hetken ilmeisesti ruokaa etsien.
Ylimmän Hiidenlammen rannalla olit pitkät matka hienokuntoisia pitkospuita. Ylipäätään reitit pidetään loistavassa kunnossa.
Siellä täällä matkan varrella oli viittoja, joissa oli juuri tuon paikan karttakoordinaatit.
Koko Könkään keinon matkalla oli paljon myös ihan viimeaikaisten myrskyjen kaatamia puita. Täällä niitä korjataan pois vain polkujen kohdalta.
Kiutakönkään alapuolen joenuoma näkyi useamman kymmenen korkeudella vierestä kulkevalta rantatörmältä hienosti.
Ylhäältä nähtynä Oulankajoella matkaavat kanootit näkyivät korkealta rantatörmältä hienosti - koskenlasku on yksi tapa kokea mahtava koski.
Kiutaköngäs näkyy hienosti sen suvannon alapäässä olevalta telttailualueelta ja sen hiekkarannalta. Muutama yöpyjä oli nytkin paikalla ja kosken kohina on kuulemma hienoa unimusiikkia ;)
Kiutaköngäs jakautuu todella runsaan veden aikana kahteen väylään, joiden keskelle jää pieni kalliosaari. Katselin koskea kosken yläpäässä juuri tuolta saarelta.
Kosken näkee parhaiten juuri kalliosaarelta. Vettä oli könkäässä nytkin runsaasti ja kuohut olivat mahtavat.
Tässä kuvassa ovat Kiutakönkään kaksi pääasiaa: vuolas koski ja korkeat punaiset dolomiittiseinämät.
Kiutakönkään viereen on pystytetty muistopatsas kirjailija Reino Rinteelle, joka taisteli kirjallisin keinoin vuosia kosken vapaana pitämisen puolesta. Kiitos hänelle!
Oulangan alueella on vielä jäljellä joitakin viime sotiemme aikaisia rakennelmia, vaikka varsinaisia taisteluja täällä ei käytykään. Tämä ampumapesäke on kunnostettu lähelle Kiutaköngästä muistoksi noista ajoista.
Varsinkin vesistöjen lähellä kalliorinteillä kukki pieniä, kauniita tähtitalvikeita, joita ei juurikaan tapaa itäisessä Suomessa.
