Olen käynyt kerran Laosissa vuonna 2007, jolloin matka suuntautui pääkaupunki Vientianeen ja pohjoisempana sijaitsevaan Luang Prapangiin. Muutaman päivän matka ihastutti siinä määrin, että tämä maa tuntui Suomen jälkeen parhaalta vaihtoehdolta ihmisen asua. Siitäkin huolimatta, että kyseessä on lähtökohdiltaan buddhalainen, köyhä kansandemokratia. Toki maa on avautunut parikymmenen vuoden aikana markkinataloudelle ja mm. pääsi Yhdysvaltain kauppasaarrosta eroon vuonna 1995.
Pääkaupunki Vientianesijaitsee Mekong-joen rannalla siten, että vastarannalla on Thaimaa. Maita yhdistää tässä kohdin jokea “Ystävyyden silta”, joka on yksi tärkeimmistä rajanylityspaikoista. Vientiane on noin 300 000 asukkaan kaupunki, eikä erityisen kaunis – pelkästään sinne en siis Laosin matkaa suosittele. Muutama kortteli keskustasta on selvästi kaupunkimaisia kivitaloineen, mutta laitamilla tiet muuttuvat sorapintaisiksi ja talot aika alkeellisen näköisiksi. Toki kaupungin alueella on nähtävyytenä Pariisin riemukaarta muistuttava Vapauden portti sekä muutama upea buddhalaistemppeli, kuten 30 000 buddhapatsaan Wat Sisaket sekä maan vaakunassa symbolina näkyvä That Luangin kultainen stupa, jonka sisällä olevassa pienemmässä stupassa on itse Buddhan pyhäinjäännös vuodelta 300 jkr.
Itseeni suurimman vaikutuksen Laosissa teki noin 25 000 asukkaan Luang Prapanginkaupunki Vientianesta vajaat 300 kilometriä linnuntietä pohjoiseen Mekongin varrrella sekin. Tämä kaupunki on syvästi budhhalainen ja siellä jokaisen miehen on vietettävä jokin aika munkkina ennen avioitumistaan. Usein tuo aika on vain viikko, mutta voi olla useampia vuosiakin pitkä. Buddhalaisuus leimaa koko kaupunkia jo siksi, että siellä on ainakin parikymmentä upeaa temppeliä ja munkkeja mainittiin olevan ainakin 700. Joka aamu munkit lähtevät ennen kello kuutta lenkille kaupunkiin hakemaan almuina syötävää, munkit kun elävät pelkästään lahjoituksin. Suosittelen ehdottomasti tähän rituaaliin osallistumista, sillä hotellit auttavat mielellään valmistamalla pikku pakkauksen “thicky ricea” ja muuta purtavaa. Ruoka on muuten Laosissa hyvin samankaltaista kuin Thaimaassakin: riisiä, paljon vihanneksia, tulisuutta ja monta ruokaa kerralla tarjolla. Erikoisuutena on tuo munkeillekin näppärästi kouralla jaeltava “thicky rice”, jota kuulemma syödään yleisesti myös Thaimaan pohjoisosissa.
Nähtävästi buddhalaisuudesta johtuvan rauhallisuuden tunteen lisäksi varsinkin Luang Prapangin seudulla ja pitkin Mekongia matkaten Laos on todella kaunis maa: vihreä, kumpuileva ja varsinkin auringonlaskun aikaan valoiltaan upea, erityisesti nähtynä Luang Prapangin keskuskukkulalta. Sieltä nappasin viereisen kuvan ja lisää kuvia Laosista löytyy täältä.
Mekong-joki virtaa käytännössä lähes koko Laosin läpi ja on monessa suhteessa maan tärkein luonnonrikkaus. Viime vuosina Laosista on tullut joen patojen ansiosta sähkön nettoviejä ja useita patoja lisää on suunnitteilla. Kun suuri osa maasta on vuoristoa ja käytännössä vaikeasti viljeltävää sankkaa metsää, on tietysti helppo ymmärtää joen merkitys kansantaloudelle. Toisaalta Mekongista saa elantonsa erittäin monen laosilaisen ohessa suuri määrä alajuoksun kambodzalaisista ja vietnamilaisista kalastajista – ja padot haittaavat varmasti kalojen elämää joessa. Laosin kohdalla joki on lisäksi tärkeä kulkureitti ja upea luonnonnähtävyys.
