Koloveden kansallispuistossa 2018

Heinäkuun neljäntenä päivänä 2018 oli vaihteeksi aurinkoista vieraillessamme Savonlinnan seudulla, joten oli oikein sopivaa lähteä tutustumaan Koloveden kansallispuistoon. Tämä kansallispuisto ei ole kävijämääriltään suuri, mutta sen sijainti Saimaan alueella ja saimaannorppien tiheimmällä esiintymisalueella on tärkeä syy tutustua tähän alueeseen. Heti alkuun on syytä todeta, että suurin osa Koloveden maa-alueesta on saaria, joihin pääsee vain omalla kanootilla tai uiden. Kanootin saa vesille ainakin Kirkkorannan parkkipaikalta.

Kolovedellä ei ole oikeastaan kuin yksi selkeästi merkitty kävelylenkki, luontopolku, joka lähtee Nahkiaissalon parkkipaikalta ja palaa sinne takaisin. Toinen luontopolku on edestakaisin käveltävä reitti Mäntysalossa, jonne pääse vain vesitse. Koska käytössämme oli vain jalat ja menimme autolla, Nahkiaissalo oli oikeastaan ainoa vaihtoehto.

Nahkiaissalon luontopolku vie Käköveden rantaan jossa on lenkiltä lyhyt edestakainen kävelyt Lohilahden tulenteko- ja yöpymispaikalle. Lohilahdessa on lavetti neljälle teltalle, puuvaja ja laituri kanootilla tuloa helpottamassa. Vaikka lenkin ilmoitettu pituus on vain 3,3 kilometriä, kävelyyn voi kulua pari tuntia pysähdyksineen, sillä polku on suurelta osin kapea kivikoissa ja juurakoissa ylös-alas kulkeva ja siten kohtalaisen vaativa. Itselläni oli käytössä kännykässä Sports Tracker -sovellus, jonka “matkamittari” ottaa huomioon myös korkeusvaihtelut ja silloin kävelyretken pituudeksi tuli 4,7 kilometriä ihan vain polkuja pitkin.

Nahkiaissalon luontoreitin alkupuoli kulkee vaihtelevassa, paikoin hyvinkin kivikkoisena polkuna ylös ja alas aika lailla kuusipainotteisessa metsässä. Järven rannassa tulee vastaan lehtipuita ja polku tasoittuu hiukan. Kuulin järveltä yhden “oink”-äänen, mutta en kuitenkaan onnistunut saimaannorppaa näkemään – täällä niitä kuitenkin on. Lohilahden tulentekopaikalla tapasimme kaksi teltassa yöpynyttä ihmistä, jotka olivat tulleet paikalle kanootilla ja odottivat matalapainetta kalansaaliiden toivossa 😉 Hyvin varustettu on paikka ja sinne pääsee maihinkin helposti kanootista, kun paikalla on myös uimiseen hyvin sopiva tukeva laituri.

Lohilahdesta takaisin luontopolulle toista reittiä takaisin parkkipaikalle alkaa melko jyrkkä muutaman kymmenen metrin nousu, jossa on syytä olla tarkkana, koska risteileviä polkujakin on ja varsinaisen luontopolun puihin tehdyt merkinnät eivät joka kohdassa ihan helposti huomattavia mutkittelun vuoksi. Edellispäivinä oli tuullut kovasti ja muutama puu oli kaatunut polkun poikki – iso kuusi oli pakko kavuta yli. Nuo telttailijat kertoivat jutelleensa jonkin Koloveden hoitajan kanssa, joka kertoi ettei sinne ole helppoa saada puistonhoitajaa – ehkä siksi noita polkuja ei ollut vielä raivattu auki.

Kolovesi osoittautui todella upeaksi ja rauhalliseksi paikaksi. Olisi ollut mukava päästä myös vesille ja alueen suuriin saariin pistäytymään, mutta valitettavasti välineet puuttuivat. Ehkä tuo onnistuu joskus tulevaisuudessa. Polkuja kulkevillekin suosittelen juuri tätä kansallispuistoa monipuolisesta järviluonnosta ja vaihtelevista metsistä kiinnostuneille.

Kirjoita kommentti

Voit käyttää näitä HTML-tägejä:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Kommenttisi tulee näkyviin, kun admin on hyväksynyt yhden kommenttisi.

  

  

  

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.