Valikko Sulje

Juhannusmuistoja Pieneltä Karhunkierrokselta

Juhannusviikolla toinen Oulangan kansallispuistoon suuntautunut päivävaelluksemme oli Pieni Karhunkierros. Verrattuna Kiutakönkään lähialueilla kulkevaan Könkään keino -reittiin tämä on selvästi maastoltaan vaativampi, sillä Kitka-joen ympäristössä suurelta osin jatkuvien useiden kymmenien metrien korkeuserojen kävellessä on ajoittain varsin jyrkkiä ja korkeita nousuja ja laskuja. Mutta ovat maisematkin sitten vaihtelevat ja ovat mielestäni upeammat kuin Kiutakönkään alueella.

Vaimoni kanssa kiersin Pienen Karhunkierroksen vastapäivään, kuten kansallispuiston opaslehtinenkin suosittaa. Tästä on seurauksena esimerkiksi se, että yhdeksänmetrinen Jyrävän putous tulee kohdalle jo reitin alkupuolella ja toisaalta se, että loppupuolella Kallioportille noustaan jyrkkiä portaita yli 300 porrasta. Suositusaika reitille on viidestä yhdeksään tuntiin, mutta hyväkuntoinen kulkee sen ilman isoja kantamuksia melko helposti kolmeen tuntiin.

Reitin lähtöportti on Juumassa, jossa ainoa lähellä oleva palvelu on kahvila ja infopiste. Tästä puolisentoista kilometriä kuljetaan Myllykoskelle, jossa sijaitsee myös yöpymistilat kunnostetussa vanhassa myllyssä. Koskea pääsee ihailemaan aivan vierestä ja Kitkajoki virtasi Juhannusviikolla hienosti vuolaana. Paluu lähtöalueelle kulkee myös Myllykosken kautta.

Myllykosken jälkeen on tehtävä valinta varsinaista reitin kiertosuunnasta: jos haluat vähän helpomman vaelluksen, lähde vasemmalle myötäpäivään kiertäen, suositus on kuitenkin oikealle ei vastapäivään. Molempiin suuntiin kiertäjiä näkyi, mutta myötäpäivään kierto oli selvästi suositumpaa meidän kulkiessamme.

Myllykosken jälkeen reitti nousee ylöspäin Kitkajoen reunamille ja seuraavana isompana koskena näkyy oikeastaan vain kalliokanjonissa virtaava pitkähkö Aallokkokoski. Sen jälkeen kohdalle tulee Jyrävän putous, jonne vie helpohko polku ylhäällä kulkevalta polulta aivan mahtavan putouksen viereen. Polun alkupäätä ei helposti huomaa ja esimerkiksi parisataa metriä edellämme kulkenut pariskunta näytti ohittavan tuon kohdan. Varsinainen vaellusreitti laskee kuitenkin putouksen kohdalta joen rantaan suvannolle, josta Jyrävän näkee ja halutessaan voi tietysti palata muutaman sata metriä takaisinpäin lähitutustumista varten. Jyrävä on minusta vaikuttavampi kuin Kiutaköngäs, vaikkakin onkin vain yksi yhdeksänmetrinen putous – varmasti yksi Oulangan alueen hienoimmista nähtävyyksistä.

Jyrävän putouksen suvannon reunalla on autiotupa Siilasmaja ja sen vieressä tulentekopaikka sekä laituri vaikkapa uimaan. Tämän jälkeen Pieni Karhunkierros kulkee edelleen varsinaisen Karhunkierroksen reittiä Harrisuvannolle vaihtelevassa maastossa pääasiassa Kitkajoen kanjonin reunamia. Ennen Harrisuvantoa karttaan merkittyjä paikkoja ovat Linnakallio, Heinäniemi ja Löytökari, joissa on myös opastaulut. Harrisuvannolla on telttailualue ja tulentekopaikka, jossa oli useampia telttoja yöpymisen jäljiltä aamupalaa nauttimassa. Me ohitimme alueen varsin nopeasti, sillä joen ja reunan suoalueiden vaikutuksesta täällä oli hyttysiä enemmän kuin missään muualla kohtasimme.

Harrisuvannolla yli joen kulkevan pitkän riippusillan reitti erkanee Kitkajoesta ja kulkee vaihtelevassa maastossa Kallioportille ja muutaman lammen kautta takaisin Myllykoskelle. Jyrkkä omien laskujeni mukaan 304-portainen nousu Kallioportille nosti melko lämpimänä päivänä hien pintaan, jos vähänkään yritti pitää reilumpaa vauhtia. Ylhäällä olikin hyvä pysähtyä evästauolle ja ihailla korkealta kalliopiikiltä ympäröivää maisemaa. Yhdessä kohdin polku kulkee aivan monikymmenmetrisen syvänteen pystysuoran reunan laitamilla ja suojana on toki kaide.

Loppumatkalla on pari lampea, joista esimerkiksi Pyöreälammen länsireunan kalliokukkulalla on mukavasti sijoitettu penkki ja taukopaikka; näkymä lammelle on sieltä hieno. Ennen Myllykoskea nähdään vielä Putaansaari ja sitten palataankin Juumaan. Moni saattaa lopettaa varsinaisen Karhunkierroksenkin sinne, sillä yli kahdenkymmenen kilometrin loppumatka Rukalle ei enää kulje Oulangan kansallispuistossa. Maasto on toki upeaa ja seuraavana päivänä koimme mm. Rukan alueella “mustalla” merkityn nousun Rukan viereiselle Saaruan huipulle – se on varmasti upea lopetus isolle Karhunkierrokselle!

Ohessa muutama kuva selityksineen Pieneltä Karhunkierrokseltamme:

Posted in Juttua kansallispuistoista, Matka-blogi

Related Posts