Vuoden 2012 Joulua vietin vaimoni sekä tyttäreni ja hänen miehensä kanssa Ranskan Alpeilla, Tignesin kylässä tai oikeastaan vielä tarkemmin Val Claretissa, joka on vielä vähän Tignesiä ylempänä laakson pohjukassa.
Matka vei kokonaisen viikon ja alkoi Finnairin lennolla Geneveen, josta ajoimme vuokra-autolla Tignesiin. Aikaa kului lentoasemalta perille melkoisesti tuona lauantaipäivänä ja aurinko ehti jo laskea ennen perilletuloa. Muutama kymmenen kilometriä ennen kylään saapumista alkoi sataa lunta ja Albertvillestä määränpäähän johtavan pääosin kaksikaistaisen vuoristotien varrelle jäi ennen Tignesiä useita tunnettuja laskettelukeskuksia, esimerkiksi Courchevel, Meribel ja Val d’Isere. Autoja oli todella paljon liikkeellä ja viimeiset parikymmentä kilometriä näyttivät monille uhkapeliltä kesärenkailla. Val d’Iseren risteyksen jälkeen oli kapean tien varressa pimeässä ja sankassa lumisateessa varmaankin parikymmentä autoa pysähtyneenä vaihtamassa alleen lumiketjuja. Onneksi meillä oli talvirenkaat joiden pito riitti perille asti.
Tignes ja Val d’Isere muodostavat yhdessä hyvin laajan Espace Killy-nimisen laskettelualueen, jossa on yli 150 rinnettä ja valtavat offarialueet. Tignes on kylistä korkeimmalla, 2100 metrissä, vaikkakin sen alueeseen kuuluvat myös Tignes 1800 ja koko alueen matalimmalla oleva kohta Tignes Les Breviers “vain” 1550 metrissä. Kun suurin osa alueesta on puurajan yläpuolella, lunta on yleensä tarpeeksi – paikalle tultaessa Tignesin kylässä lunta oli 120 senttimetriä ja lähtiessä selvästi enemmän. Korkein hissiasema on 3 456 metrissä jäätikön yläpäässä. Näin korkealla sään vaihtelut voivat olla hurjat, minkä seurauksena ylin hissiasema taisi olla lähinnä erittäin kovien tuulien vuoksi auki vain yhtenä päivänä. Itsekin laskin eräänä päivänä yli 3 000 metrin “juna-asemalta” alas Val Claretiin, vaikka ylhäälle oli luvattu tuulta yli 20 metriä sekunnissa: pöllyävän lumen vuoksi ei käytännössä nähnyt kuin seuraavan rinteen reunalla olevan kepin ja pöllyävä lumi kasautui epätasaiseksi aallokoksi; kun pakkastakin oli ylhäällä enemmän kuin -10 celciusta. Tuollaisissa oloissa riski onnettomuuksista tai pelkästään paleltumista on todella suuri jo yhden laskun aikana.
Yllä oleva panoraamakuva on Fresse-hissin yläasemalta noin 2700 metristä itään päin. Kuvan keskellä vastarinteessä on malliksi yksi alueen “helpoista” vihreistä rinteistä ja aivan oikeassa laidassa mökin taustalla kohoaa alueen korkein laskettelukohta Grande Motte, jonka jäätiköllä yli 3 000 metrin korkeudessa voi lasketella myös kesällä. Minusta koko Espace Killyn rinnemerkinnät eivät juuri kerro rinteiden vaikeudesta, sillä helpoksi mainitut vihreät rinteet kelpaisivat missä tahansa Suomen laskettelukeskuksissa hyvin punaisiksi rinteiksi. Eräissä kohdin rinnekartassa käytännössä saman rinteen toista laitaa kulkee vihreä ja toista laitaa punainen rinne. Monet asiantuntijat pitävät Val d’Isereen laskevaa mustaa “Olympique de Bellevard” -rinnettä yhtenä vaativimmista maailmancupin rinteistä – siinä on laskettu mm. Albertvillen olympialaisissa ja vuoden 2009 alppihiihdon maailmanmestaruuskisoissa; lautailuosuudet laskettiin Val Claretin rinteillä.
Aloittelijoitakin on toki ajateltu, sillä niin Val d’Iseressä kuin Tignesissäkin on pari ilmaista hissiä lyhyisiin ja helppoihin suoraan kylään laskeviin rinteisiin. Kun hissiliput ovat alueella tähän asti kokemistani alppialueista kalleimmat, kannattaa varmasti kokeilla aluksi taitojaan esimerkiksi päivän verran pelkästään noilla ilmaisalueilla.
Säiden vaihdellessa ja iltaisin viikon laskettelumatkalle täytyy keksiä myös “sisätekemistä” ja varsinkin asunnon vuokranneena ei viitsi iltaisin edes lähteä ravintoloihin, kun ruokailut voi hoitaa asunnolla. Lukaisin viikon kuluessa Yann Martelin kirjan “Piin elämä” ja eilen uudenvuodenaattona kävimme vaimoni kanssa katsomassa kirjasta sovitetun samannimisen elokuvan 3D:nä. Suosittelen kumpaakin, ne toimivat erinomaisesti aivan itsenäisinä taideteoksina riippumatta nautintajärjestyksestä!
