Blogi: ‘Autolla Amerikan halki 2012’ käynnistyy

Jo useiden vuosien ajan olen suunnitellut joskus tekeväni automatkan halki Pohjois-Amerikan, valtameren rannalta toiselle. Valmisteluja olen tehnyt vaimoni kanssa jossain määrin aktiivisesti vuoden 2011 alusta. Suunnitelmat ovat pikku hiljaa täsmentyneet ja valmistelut edenneet siihen vaiheeseen, että toteutus voi alkaa.

Matkan ajankohta lähestyy ja siksi avaan tämän erillisen blogin, jonka sivunimenä voisi olla “Great American Road Trip 2012”. Matkareitti on periaatetasolla sovittu useista mahdollisista ottaen huomioon mm. vuodenajan sekä eräät tärkeät amerikkalaiset päivämäärät matkan aikana. Tarkoitus on ajaa loppuvuonna itärannikolta länsirannikolle runsaan kuukauden aikana. Tässä yhteydessä muutama kommentti mahdollisista erilaisista reiteistä, ja erityisesti vuoden viimeiseen neljännekseen osuvan matkan näkökulmasta.

Tässä siis kommentteja tarkastelemiimme reittivaihtoehtoihin, joista jutun lopussa myös karttakuva. Pelkästään Kanadan läpi ajon olemme hylänneet jo ennen näiden vaihtoehtojen kartoitusta jo pelkästään siksi, että Yhdysvalloissakin on kovin paljon käymättömiä paikkoja 🙂

Vaihtoehto 1: Reitin päätepisteinä Miami ja San Francisco, tärkeimpinä välipisteinä Grand Canyon, Dallas ja New Orleans, pääreitin pituus noin 5300 kilometriä. Tämän vaihtoehdon hylkäsimme lähinnä siksi, että eteläinen Yhdysvallat on tuohon aikaan hurrikaaniriskien aluetta. Floridassa ja San Franciscon alueella olemme sitä paitsi ennenkin käyneet ja ajelleet autolla. New Orleans olisi silti kovin houkutteleva!

Vaihtoehto 2: Reitin päätepisteinä New York ja Los Angeles, tärkeimpinä välipisteinä New Orleans ja Grand Canyon, pääreitin pituus noin 5400 kilometriä. Tämän vaihtoehdon hylkäsimme osin samoista syistä kuin vaihtoehdon yksi, mutta myös siksi, että olemme olleet Los Angelesissa ja New Yorkissa aika äskettäin. Matka itärannikon Appalakkien vuoriston seuduilla olisi varmasti kuitenkin elämys; kerran olen käväissyt siellä ruska-aikaan ja todella upeata oli.

Vaihtoehto 3: Reitin päätepisteinä Portland Oregonissa ja Boston, ajo lähinnä pohjoisten osavaltioiden kautta suurten järvien eteläpuolelle ja poiketen ennen Bostonia Kanadan puolelle; matkalla mm. Yellowstone – pääreitin pituus noin 6000 kilometriä. Tämän vaihtoehdon hylkäsimme siksi, että Oregonin vuorilla joutuu jo kesällä (kiitokset vinkistä Suomi-Amerikka -seuralle!) helposti lumisille teille, ja lumi voisi tuottaa ikäviä yllätyksiä matkalla suunnasta riippumatta lähes varmasti suunnitellun vuodenajan aikana. Oregon ja Yellowstone jäivät tästä toisiin ajankohtiin.

Vaihtoehto 4: Reitin päätepisteinä Boston ja San Francisco, välipisteinä ainakin poikkeama Kanadan puolelle heti Bostonista ja takaisin jostain Niagaran putousten paikkeilta sitten Chicago, Denver, Salt Lake City ja Lake Tahoe – pääreitin pituus noin 5800 kilometriä. Tämä vaihtoehto olisi ollut kovin kiinnostava erityisesti Kalliovuorten ja Utahin upeiksi mainittujen maisemien vuoksi, mutta hylkäsimme vaihtoehdon, koska korkeiden vuorten ylitys olisi mielestämme tuohon vuodenaikaan voinut osoittautua riskiksi.

Vaihtoehto 5: Reitin päätepisteinä Boston ja Los Angeles, välipisteinä ainakin Vermont ruskansa vuoksi, poikkeama Kanadaan Montrealiin ja Torontoon, Niagara, Chicago sekä Grand Canyon ennen Los Angelesia. Emme ole päättäneet, ajammeko Erie-järven ohi pohjoisesta Detroitin kautta vai eteläpuolelta Clevelandin kautta. Tällä reitillä osuus Chicagosta Los Angelesiin noudattaa pääosin historiallista reittiä ‘Route 66’, mitä ei täysin tarkasti enää ole olemassakaan. Tämä vaihtoehto tuli valituksi ja tarkemmat suunnitelmat sekä valmistelut ovat edenneet sen mukaisesti kesäkuusta 2012 alkaen.

Seikkailu siis odottaa alkamista ja kerron tällaisen matkan vaatimista valmisteluista tarkemmin seuraavissa blogijutuissa. Jo nyt voin vinkata, että aiheesta löytyy paljon tietoa ja neuvoja englanniksi osoitteessa: http://www.roadtripusa.com/

vaihtoehtoreitit

Julkaistu aiheesta Autolla Amerikan halki 2012, Matka-blogi | Ei kommentteja »

Autolla Amerikan halki: valmisteluja reitinvalinnan jälkeen

Edellisessä tämän blogin jutussa kerroin, millaisia reittivaihtoehtoja kävimme läpi ennen kuin lopulta päädyimme reittiin Bostonista Los Angelesiin, kiertäen alkupäässä Kanadan kautta Montrealiin, Torontoon ja Niagaran putouksille. Vasta reitin valinnan jälkeen oli käytännössä mahdollista aloittaa todelliset valmistelut, niistä hiukan tässä jutussa.

Olennaista reitissämme on se, että lähtöpaikaksi valitsimme Bostonin emmekä esimerkiksi New Yorkia, jonne Suomesta pääsee suorilla Finnairin lennoilla. Bostonin valitsimme lähtöpaikaksi ensinnäkin siksi, että New Yorkissa olemme viimeksi olleet noin viikon verran muutama vuosi sitten eikä sinne ollut tarvetta pysähtyä. Bostonissa emme ole vaimoni kanssa yhdessä olleet, ja noin 400 kilometrin ajomatka Nykistä tuntui täysin turhalta melkein heti pitkän lennon jälkeen. Päädyimme myös siihen, että palaamme lentäen Los Angelesista Bostoniin – ajomatka takaisin veisi aikaa käytännössä noin viikon ja olisi ihan turhan rankka päätös matkallemme.

Vierailu Islannissa ennen ajomatkaa

Olimme käyneet Suomi-Amerikka Yhdistysten Liitossa elokuun alussa, ja he kovasti ehdottivat lentoa Icelandairilla Helsingistä Bostoniin ja takaisin. Ennen tuota suositusta olimme katselleet edullisimpia lentoja Helsingistä Bostoniin, ja kaikkiin sisältyi vähintään yksi välilasku. Edullisimmat edestakaiset lentohinnat olivat noin 600 euroa per henkilö. Kun kaikki lentoreitit sisälsivät välilaskun, pysähdys Reykjavikiin ei ollut mikään ongelma, ja Icelandairin lentohintakin oli vain noin sata euroa kalliimpi kuin halvimmat lennot muiden välipisteiden kautta.

Kun kerran Islannissa oli välilasku, emmekä muuten varmaan olisi maahan menossa, päätimme pysähtyä menomatkalla muutamaksi päiväksi Reykjavikiin. Etuna tällaisessa järjestelyssä on myös se, että aikaerot ehtivät vähän tasoittua ja arvelimme. Niinpä saman tien varasimme kuljetukset Reykjavikin keskustaan, josta olimme varanneet hotellin pariksi yöksi. Päästäksemme hiukan tutustumaan Islantiin varasimme myös ‘Kultaisen ympyrän’ puolipäiväretken, jonka aikana käydään Thingvellirin kansallispuistossa, Gullfossin putouksilla ja kahdella suurella geysirillä. Hieno mahdollisuus nähdä Islantia siis!

Auton vuokraus ja drop fee

Yksi keskeisiä havaintoja automatkan valmisteluissa oli, että kannattaa liittyä Autoliittoon, sillä jäsenyyden avulla saa monelaista apua ja hintaetuja eri paikkoihin. Vuosijäsenyys maksaa 58 euroa, minkä hinnan saa heti takaisin autoa varatessaan. Autoliiton sivuilta on jäsenille tarjolla linkit, joista pääsee eri autovuokraamoihin tarjoushinnoilla. Samoin esimerkiksi Best Western -hotellit tarjoavat Autoliiton jäsenille kymmenisen prosenttia perushintojaan edullisempia hintoja.

Auton varaamisessa olennaista on tietysti tietää, mistä matka alkaa ja mihin se päättyy, ja milloin. Koska automatkamme alkaa ja päättyy Yhdysvaltoihin, auto on tietysti vuokrattava sikäläisillä ehdoilla. Auton vuokraus on Yhdysvalloissa pohjimmiltaan edullista, kunhan auton jättää samaan paikkaan mistä sen on alkuaan ottanutkin. Rannikolta toiselle ajettaessa tämä ei ole ainakaan meidän aikatauluillamme käytännössä mielekästä, vaan auto vuokrataan Bostonin lentoasemalta ja jätetään Los Angelesin lentoasemalle.

Eri paikkaan jättäminen johtaa amerikkalaisissa autovuokraamoissa erityiseen ‘drop fee:hin’, jollaista käytäntöä en ole Euroopassa huomannut olevan. Drop fee on varmaan perua ajoista, jolloin autovuokraamot olivat paikallisia ja he joutuivat ajamaan auton takaisin alkuperäiseen vuokraamoon. Siksi drop fee on myös merkittävä kustannus, ja se vaihtelee suuresti eri autovuokraamojen välillä. Kun pitkällä pääosin valtateillä tehtävällä automatkalla on syytä olla mukava ja helposti ajettava auto, päädyimme ns. ‘full size’ kokoon, jollainen olisi vaikkapa Chevrolet Malibu. Tuollaisen auton vuokraus yli kuukauden ajaksi ei muuten onnistu netissä kaikissa autovuokraamoissa (esimerkiksi Avis tai Enterprise), joten vaihtoehdoiksi jäivät lopulta Hertz ja Thrifty. Varsinainen auton vuokraushinta Autoliiton alennuksin oli näissä noin 1 500 dollaria, mutta Thrifyn drop fee oli noin 1 300, kun Hertz halusi vain 500 dollaria. Valintamme päätyi siis Hertziin, jolloin auton vuokraushinnaksi tuli ilman erityisiä, vasta vuokraushetkellä valittavia vakuutuksia vähän yli 2 000 dollaria. Tuon on drop feestä huolimatta hyvin edullinen hinta verrattuna vastaaviin vuokrauksiin Euroopassa!

Ensimmäinen hotelli ja paluulento LAX-BOS

Varsinainen automatkamme alkaa Bostonista, jonka kansainväliselle lentokentälle Icelandairin lento laskeutuu aikataulun mukaan 18:35 eli lentoasemalta ulos tultaessa ilta alkaa jo olla pimeä ja yli viiden tunnin lennon jäljiltä ei oikein huvita lähteä ajelemaan kovin kauaksi. Vaikka aikaisemman autoretken perusteella Yhdysvalloista on helppo löytää hotelli- tai motellimajoitus ilman ennakkovarauksia, arvioimme melko myöhäisen tuloajan ja lennon jälkeen olevan paikallaan varata ensimmäisen pysähdyksen hotellimajoitus etukäteen. Suurimman osan lopuista majoituksista teemme todennäköisesti vasta matkan aikana, se antaa mahdollisuuksia poiketa sään tai muiden syiden vuoksi paikallisesti myös perusreitiltä matkan edetessä.

bw-adams-inn-quincy

Olen jo useampi vuosi sitten hommannut erästä Euroopassa tekemäämme automatkaa vartgen Best Westernin kanta-asiakkuuden, joten etsimme hotellia Bostonin seudulta heidän tarjonnastaan. Tässä auttoi myös se, että tuon ketjun hotellit ovat kokemustemme mukaan hinta-laatusuhteeltaan hyviä ja hinnoista saa Autoliiton kortilla pois tuon kymmenisen prosenttia. Koska halusimme kerätä voimia kunnolla, halusimme myös ehkä vähän paremman majoituksen kuin matkan myöhemmissä vaiheissa ehkä valitsisimme. Hotelli löytyi Quincystä meren rannalta, jonne Boston Loganin lentoasemalta on matkaa vain kymmenisen kilometriä. Kolmen varatun yön ja kahden kokonaisen päivän aikana tuolta on mahdollista tehdä vierailuja Bostonin ympäristöön, esimerkiksi Cape Codiin tai Martha’s Vineyardiin 🙂 Oheinen kuva on napattu tähän juttuun hotellin esittelysivuilta.

Halusimme varmistaa etukäteen myös lennon Los Angelesista takaisin Bostoniin pari päivää ennen Icelandairin paluulentoja takaisin Suomeen. Tarkoitus on tutustua ilman autoa Bostoniin, joka on yksi harvoista Yhdysvaltojen suuremmista ‘kävelykaupungeista’. Mahdollisia lentoyhtiöitä tuolle välille on tarjolla todella paljon, ja me halusimme suoran lennon, joka kestää runsaat viisi tuntia, mutta ylittää muutaman aikavyöhykkeen. Monet lennot menevät käytännössä hyvin lyhyen yön yli ja niitä kutsutaankin ‘classic red-eyes-flight’ juuri yön lyhyyden vuoksi. Me päädyimme eri vaihtoehdoista American Airlinesin lennolle, joka lähtee vähän puolen päivän jälkeen ja on illalla puoli yhdeksän aikoihin Boston Loganin kentällä eli seurauksena on vain lyhentynyt päivä. Tuollaisen lennon sai  eri kanavien kautta noin 200 dollarilla per henkilö.

 

Julkaistu aiheesta Autolla Amerikan halki 2012, Matka-blogi | Ei kommentteja »

Opaskirjat ja reittimme Amerikan halki

road-trip-usaOlen jo ensimmäisessä tämän blogin jutussani viitannut sivustoon Road Trip USA ehkä parhaana lähteenä automatkoille Yhdysvalloissa. Jamie Jensenin perustamilla sivuilla itselläänkin on varsin paljon vinkkejä, mutta todelliset tiedot reittien ja niillä kohdattavista paikoista tai nähtävyyksistä löytyy erinomaisella tarkkuudella vain saman kaverin kirjoittamasta kirjasta, jonka kuva on tämän jutun alussa. Kirjan saa halvimmalla Suomeen Amazon.com -sivuilta Yhdysvalloista, mutta nopeampi toimitus onnistuu helpommin Amazon.co.uk -sivuilta, edellä oleva linkki vie suoraan kirjan ostosivulle. Itselläni on kirjan painos viisi, jossa sivuja on vähän yli 900, uusin vasta ilmestynyt painos on suurempi ja lähes tuhatsivuinen.

Kirja kattaa yli 55 000 kilometriä teitä suurin piirtein joka puolelta Yhdysvaltoja, ja suureksi osaksi ehdotetut reitit kulkevat tullittomia teitä pitkin, esimerkiksi oman reittimme pätkä suurten järvien eteläpuolella kulkee pitkin US 20 -tietä, vaikka lähes rinnakkain kulkeva tullitie Interstate 94 olisi varmasti nopeampi. Saa nähdä, kumpaa tietä pitkin todellisuudessa ajamme kohti Chicagoa.

Jo Road Trip USA -sivuilta saa aika paljon vinkkiä parhaista automatkoista eri vuodenaikoina sekä matkareiteistä Yhdysvaltojen halki länsi-itä sekä pohjois-etelä -suunnissa. Jokaisella yhdestätoista perusreitistä on kirjassa omat nimensä oheisen karttakuvan mukaan. Oma reittimme kulkee alustavan suunnitelman mukaan Bostonista Los Angelesiin siten, että alkupää on pieni osa reitin 5 “Appalachian Trail” pohjoispäätä ja jatkuu sitten pienen pätkän reitin 7 “The Great Northern” itäpäässä lähinnä Montrealissa. Tuosta eteenpäin suunnittelemme menevämme Kanadan puolella Toronton kautta Niagara Fallsiin.

Emme ole päättäneet, jatkammeko Erie-järven pohjoispuolta Detroitiin vai valitsemmeko ajon järven eteläpuolelta Yhdysvaltojen puolella – valinnan jätämme näiltä näkymin matkalle. Jos reitti kulkee Erien etelärantaa, jatkamme reitin 8 “The Oregon Trail” pätkän Niagara Fallsista Chicagoon. Siitä eteenpäin menemme reittiä 11 “Route 66” pitkin Los Angelesiin – tästä klassisesta reitistä kertoilen myöhemmin osana valmisteluja.

routes-across-the-usaMonet kirjassa esitetyt yksityiskohdat reitillä ovat varsin hyödyllisiä, yhtenä esimerkkinä matkan alkupää Vermontin tai New Hampshiren kautta Kanadan rajalle mentäessä. Tällä osuudella on jo muunkin tiedon mukaan matkamme aikana upean ruskan viimeiset hetket, mutta paljon muutakin mielenkiintoista alueella on.

Kirjassa on esimerkiksi laatikkoon vedettynä juttuna “Severe Weather in Mt. Washington”, joka näiltä näkymin vaikuttaa siten, että vuorelle emme todennäköisesti mene. Vaikka tämä parin kilometrin korkuinen vuori saattaa tarjota upeita näköaloja yli ruskan aina Atlantille asti, sääolot vaihtelevat erittäin nopeasti ja jopa aurinkoisen ja lämpimän kesäaamun perään iltapävillä voi laella ryhtyä yhtäkkiä satamaan lunta. Tiet vuoren huipulle ovat periaatteessa suljetut lokakuun puolivälistä alkaen, koska sää voi olla todella hurja, erityisesti kovien tuulien vuoksi. Tällä matalahkolla vuorella on kirjan mukaan mitattu kaikkein suurin tuulennopeus missään maanpinnalla – 231 mailia tunnissa eli noin 103 metriä sekunnissa.

Kirjassa on suhteellisen tarkat kartat eri reittiosuuksista osavaltioittain ja kuvaus likimain jokaisesta pikkukylästäkin sekä katukartat isommista kaupungeista. Silti arvelimme, että navigaattori autoon ja reitille osuvat osavaltiot sekä Yhdysvalloista että Kanadasta on syytä ladata myös yhteen puhelimeemme; Nokian Lumiassa on tuota varten myös toimivat ääniopasteet mahdollisia patikkamatkoja varten.

Road Trip USA ei kuitenkaan kata kaikkia suunniteltuja osia matkastamme. Jo alkupäällä tarkoituksemme on mennä katsastamaan Cape Cod tai pikemminkin tuon niemen vieressä oleva saari Martha’s Vineyard. Kirjan reitti 8 alkaa Cape Codista, eikä tuo osuus vaikuta meistä erityisesti ajankohta huomioiden erityisen kiinnostavalta, ajomatkaa kun niemen juuresta kärkeen on satakunta kilometriä eivätkä rannat enää lokakuun lopulla kerää edes nimeksi turisteja. Kun kirja ei kata Martha’s Vineyardia, sinne pääsemisen selvittämiseksi tietoja oli haettava netistä, missä yksi parhaista sivustoista on http://www.marthas-vineyard.com/. Sivuilta löytyy mm. aikataulut lautalle, jonne saa auton mukaan. Saarihan on tullut tunnetuksi muun muassa presidenttien kesänviettopaikkana.

Hankimme matkaa varten myös Lonely Planetin opaskirjan koko Kanadasta, vaikka oletammekin siitä tarvittavan vain Quebecin ja Ontarion osavaltiot kattavat osat. Ranskankielinen Quebec kiinnostaa ylipäätään, mutta myös siksi, että sinne tuli Bostonin tapaan varhaisimpia siirtolaisia Euroopasta. Ontariossa tärkeimmät matkalle osuvat paikat ovat upeaksi mainittu Toronto ja tietysti Niagaran putoukset.

Julkaistu aiheesta Autolla Amerikan halki 2012, Matka-blogi | Ei kommentteja »

ESTA, GPS ja pikkukertomus lentomuutoksesta

Yhdysvaltoihin tarvitaan ESTA

Matkamme alkuun on tätä kirjoitettaessa vajaat kaksi viikkoa, ja on aika tehdä viimeisiä valmisteluja matkaa varten. Kun edellisestä Yhdysvaltain matkasta on aikaa jo kolme vuotta, silloiset ESTA-lupamme ovat jo vanhentuneet ja pitää hakea uudet. ESTA eli Electronic System for Travel Authorization on maahan mennessä välttämätön, mutta ei takaa maahanpääsyä.

Suomi on EU-maana yksi harvoista maista, joista Yhdysvaltoihin matkustettaessa ei tarvitse enää viisumia, mutta ihan tavallisena matkaajana ESTA on likimain yhtä vaivalloinen. Kyse on “tiukentuneista turvallisuusmääräyksistä”, joiden mukaisesti viisumivapauteen (Visa Waiver Program) pyrkivän on täytettävä lomakkeita netissä ja niistä maksetaan yhteensä 14 dollari per henkilö. Tässä kohdin on syytä myös todeta, että ESTAn saa nimenomaan tuolla hinnalla suoraan viranomaisten ylläpitämästä nettiosoitteesta https://esta.cbp.dhs.gov/esta/. Monet bulvaanit tarjoavat myös ESTA:n hakua, minkä voi todeta googlaamalla hakusanalla “ESTA” – hinnat vain voivat olla moninkertaiset. Jos siis ESTAa tarvitset, käytä tuota oikeaa nettiosoitetta.

Valmistautuminen navigointiin

Aika olennaista on tietysti löytää matkalla perille haluttuihin paikkoihin, mikä vielä muutama vuosi sitten olisi tarkoittanut perinteisten karttojen ostamista, mutta GPS-navigaattoreiden aikakaudella paperiset kartat tuntuvat turhilta. Jo hankitut kirjat Road Trip USA ja Lonely Planet Canada antavat kyllä riittävästi tietoa ja kaupunkien pikkukarttoja matkan yksityiskohtien suunnittelua varten.

Nykyisin monissa vuokra-autoissa on sisäänrakennetut navigaattorit ilman eri korvausta, mutta meidän matkaamme ajatellen edullisin auto Hertz-autovuokraamosta ei navigaattoria näyttänyt sisältävän. Erillisen navigaattorin vuokrahinta olisi koko matkalta päätynyt 180 dollariin, jolla hinnalla voi jo ostaakin itselleen ihan hyvän navigaattorin.

Ensimmäisenä varotoimena latasin siis Nokia Lumiaan niiden Kanadan ja Yhdysvaltain osavaltioiden kartat, joissa suunnittelemme matkaavamme – kätevää, ja ilmaista.

gps navigatorMutta Nokia Lumia ei välttämättä ole autossa aina se kätevin navigaattori, joten seuraavaksi piti harkita autonavigaattorin hankintaa. Onneksi tyttärellä on matkamme ajaksi lainaksi joutava TomTomin navigaattori, jossa ei kuitenkaan ollut Pohjois-Amerikan karttoja valmiina. Noiden karttojen päivitys Suomesta ostettuun navigaattoriin ei ole ihan ongelmatonta, sillä navigaattorin perusmuisti ei riittänyt Euroopan ja Pohjois-Amerikan kartoille. TomTomin sivuilta voi ostaa tuollaiset kartat valmiiksi muistikortilla, mutta toimitusaika on useita päiviä. Niinpä ostimme navigaattoriin lisämuistin Gigantista ja sille kartat päivittyivät runsaassa tunnissa (!)

Pikkukertomus lentomuutoksista ja matkavakuutuksista

Ensimmäinen yllätyskin jo tuli matkaamme liittyen ennen kuin olemme edes matkaa aloittanee. Aikaisemmin olen kertonut, että varasimme paluulennon Los Angelesista Bostoniin jo elokuussa, lento nimittäin osuu kiitospäivälle ja arvelimme silloin olevan muitakin matkustajia runsaasti liikkeellä. Lentoon tuli muutosilmoituksia, ja sen seurauksena käytimme useita tunteja selvitellen vaihtoehtoja, mutta lopulta koko ajankäyttö osoittautui turhaksi: hyväksyimme nimittäin nettivaraamon antama muutetun ajan. Pieni kertomus lentoyhtiöiden ja osin myös matkavakuutusten mahdollisuuksista lienee kuitenkin paikallaan.

Nettivaraamo oli jo elokuun lopulla ilmoittanut joidenkin minuuttien aikataulun muutoksista, mutta viimeisin aikataulun muutosilmoitus tuli 23.9, eikä muutos tuntunut ollenkaan hyvältä. Olimme nimittäin varanneet lennon, jonka piti lähteä hiukan puolenpäivän jälkeen, mutta nyt lähdön ilmoitettiin siirtyneen aamuseitsemäksi. Se voi olla aika epämiellyttävää Los Angelesin kansainvälisellä lentoasemalla, jossa olemme joskus jonotelleet kansainväliselle lennolle kolmisen tuntia. Auton luovutus ennen aamulentoa ja mahdolliset jonot eivät tuntuneet houkuttelevalta, ja ryhdyimme selvittelemään vaihtoehtoja, joita ei tuntunut alkuun olevan ollenkaan.

Olimme tietysti varanneet ja maksaneet jo elokuussa edulliset lennot, mikä tarkoittaa periaatteessa sitä, että varausta ei voi jälkikäteen muuttaa. Viimeisintä aikataulumuutosta katsellessamme huomasimme, että American Airlines oli todellisuudessa peruuttanut alkuperäisen lentomme, mikä antoi uusia mahdollisuuksia. Muutamien tuntien sähköpostivaihdon jälkeen lentomme nettivaraamo CheapAir.com myönsi lennon peruutuksen ja ilmoitti meillä olevan erilaisia vaihtoehtoja: A) hyväksymme muuttuneen aikataulun, B) otamme A&A:lta toisen lennon – ainoa vaihtoehto olisi ollut myöhään kiitospäivän iltana lähtevä aito “red eyes flight” eli lyhyt yö lentokoneessa – tai C) haemme peruutuksesta korvauksen ja varaamme uuden lennon kokonaan toiselta lentoyhtiöltä.

Lennon peruutuksesta aiheutuva korvaus olisi voitu ottaa lentoyhtiöltä tai vakuutusyhtiöltämme. Tässä kohdin mukaan tulee OP-Pohjolan VISA-korttini, johon sisältyy syyskuun 2012 alusta korvaus mistä tahansa matkan peruutuksesta, jota mikään normaali matkavakuutus ei sisällä. Yksittäin varattuja lentoja eivät myöskään matkatoimistojen vakuutukset korvaa. Selvitimme OP-Pohjolalta, miten korvauksen voisi saada ja periaatteessa se on yksinkertaista: vahinkoilmoitus ja 80% hinnasta kattava korvaus napsahtaa kortille – menetyksemme olisi siis ollut 20% varaushinnasta eli noin sata dollaria.

Ennen päätöstä selvitimme myös, mitä lentovaihtoehtoja olisi ollut tarjolla mukavampaa matka-aikaa ajatellen. Olisimme ehkä saaneet toiselta lentoyhtiöltä suunnilleen alkuperäisen lentomme hintaan ja samoilla aikatauluilla lennot, mutta päädyimme kuitenkin ottamaa vastaan ehdotetun aiktataulumuutoksen epämukavuuksineen, mutta säästäen sata dollaria. Saa nähdä, miten epämukava tuo aamulähtö lopulta on!

Julkaistu aiheesta Autolla Amerikan halki 2012, Matka-blogi | Ei kommentteja »

Tarkistuslista juuri ennen automatkaa Amerikan halki

Suuri automatka Amerikan halki on nyt varsin lähellä, reissuun lähdemme ihan muutaman päivän kuluttua. Vielä on mahdollisuus tehdä joitakin tarkistuksia ja valmisteluja, jotta matka ainakin ennakkoon vaikuttaa onnistuneelta. Suurin osa valmisteluista onkin tehty, mutta ajattelin pistää näin kalkkiviivoilla näkyville pienen tarkistuslistan ennen matkaa. Tarkoitus on, että matkan jälkeen viisastuneena voi oikaista, jos jotain vääriä asioita on listaan laittanut tai vielä tärkeämpänä, jos jotain olennaista on päässyt unohtumaan. Toki tämän jutun lukijoiltakin otan mieluusti vastaan viime hetken vinkkejä – pitäen mielessä jo valitun reittimme tärkeimmät kohdat: Boston, Montreal, Toronto, Chicago ja siitä Los Angelesiin “Route 66”. Takaisin tulemme Suomeen lentäen Los Angelesista Bostoniin ja sieltä Islannin kautta Helsinkiin.

great-american-road-trip-2012

Tässä siis kymmenen kohdan tarkistuslista automatkalle Amerikan halki Bostonista Los Angelesiin loka-marraskuun aikana:

  1. Reittisuunnitelma on selvä ja sille on varattu riittävästi matka-aikaa. Tämä on etukäteen ajateluna kaikkein kriittisin asia koko automatkalla, koska tällaisten valintojen jälkeen saa perustan muille valinnoille. Reitin valintaan on tässä tapauksessa käytetty kalenteriaikaa monta viikkoa ja muutamat 2-3 viikon automatkat ovat opettaneet, että hirveän pitkiä ajomatkoja ei päivittäin kannata tehdä, jos aikoo tutustua myös paikkoihin matkan varrella. Meillä perusreitti on noin 6.000 kilometriä, minkä päälle voi laskea tuollaiset pari tuhatta kilometriä poikkeamiin sinne tänne. Aikaa on varattu ajolle 31 vuorokautta, joten keskimääräinen ajomatka päivässä on 200-300 kilometriä. Tuntuu aika sopivalta, mutta juuri tämän jutun tietää varmasti paremmin matkan jälkeen 🙂
  2. Tarkista, että kriittiset liput on varattuna: lennot Helsingistä Bostoniin ja takaisin sekä lento Bostonista takaisin Los Angelesiin. Kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa 🙂
  3. Ehkä noin 8.000 kilometrin ajoa varten on varattuna riittävän mukava auto siten, että matka alkaa Bostonin lentokentältä ja päättyy Los Angelesin kansainväliselle kentälle. Varaus on sedantyyppiselle “full size” -autolle (esimerkiksi Chevrolet Malibu). Maasturit ja avoautot eivät tähän matkaan oikein sovi, koska tarkoitus on mennä asfalttiteitä pitkin, mutta välillä voi lämpötila pudota tähän aikaan vuodesta aika alaskin. Tältäkin osin kaikki valmistelut on tehty ja loput näkee vasta Bostonissa 🙂
  4. Majoitus on tällä matkalla olennainen varmistettava asia, sillä teltoissa tai matkailuvaunuissa emme yövy. Automatkan hienous on kuitenkin siinä, että olosuhteiden ja mahdollisten hienojen yllätysten vuoksi tarkkaa aikataulua eri pisteiden välillä ei kannata etukäteen suunnitella – eikä siten majoituksiakaan voi varata. Niinpä meillä on hotellimajoitukset varattuna vain muutamaksi päiväksi matkan alkuun ja loppuun. Näiden lisäksi on hommattu Autoliiton jäsenkortti, jolla saa alennuksia ainakin Best Western-hotelleista, ja toisena alennusvälineenä on Wyndham-hotelliryhmän kanta-asiakaskortti. Enempää ei oikein tässä vaiheessa voi tehdä 🙂
  5. Kartat ja navigointivälineet ovat kunnossa: matkaoppaina toimivat Lonely Planet Canada ja Road Trip USA -kirjat, minkä lisäksi on vain ylimalkainen Google Mapsista muutamalle sivulle tulostettu reittikartta. Navigoinnin tukena on TomTom-navigaattori Pohjois-Amerikan kartoilla ja Nokia Lumia-kännykässä myös samat eli tämäkin tuntuisi olevan kunnossa. Kaksi laitetta on hyvä siksi, että ei tulisi ihan hirveitä virhenavigointeja 🙂
  6. Matkavaatteet ovat yksi tällaisen pitkän automatkan haastellisimmista asioista, koska auton lisäksi on tarkoitus viettää aikaa melko paljon ulkonakin. Säästä ei tähän vuodenaikaan voi oikein varma olla missään vaiheessa matkaamme. Esimerkiksi Bostoniin on ennustettu tätä kirjoittaessani vaihtelevaa säätä, jossa päivän korkein lämpötila voi olla jotain 10 ja 20 asteen välillä, öisin lämpömittari voi pudota likimain nollaan. Kun matka jatkuu tästä pohjoiseen ja vuoriselle alueelle Vermontiin ja Quebeciin, lämpötilat voivat tippua alaspäin. Toisaalta matkan loppupuolella Arizonassa tai Kaliforniassa voi marraskuussakin olla päivisin kolmekymmentä astetta lämmintä. Lentomatkojen ja muutenkin liikkuvuuden vuoksi haluamme matkatavarat kahteen laukkuun, joten valinnat on tehtävä huolella: riittävästi lämmintä vaatetta, mutta myös kevyet matkavaatteet lämpimiin oloihin. Sateen mahdollisuuden vuoksi hankimme erityisesti tätä matkaa varten kevyet ja pieneen pakettiin mahtuvat hupulliset sadetakit nimeltä Mac-in-a-Sac – niitä sai etsiä kohtuullisen kauan ennen kuin löytyivät. Onneksi Amerikassa on runsaasti Outlet-keskuksia, joista matkavaatetta voi täydentää helposti ja Suomeen verrattuna edullisesti melkein milloin vain 🙂
  7. Matkaa varten on varmistettava passien voimassaolo, ja Yhdysvaltoihin tarvitaan tietysti myös ESTA-paperit, edelliset kun meiltä olivat jo menneet vanhoiksi. Kanadaan pitäisi netistä löytyvien tietojen mukaan päästä autolla, kunhan passti ovat kunnossa. Vielä joitakin vuosia takavuosina tuohon riitti pelkkä ajokortti! Paperit  tuntuvat olevan kunnossa, mutta mahdollisia ongelmia varten passien pääsivuista on hyvä olla skannatut kuvat mukaan lähtevässä läppärissä ja kotikoneella, josta kotiväki voi niitä lähetellä eteenpäin.
  8. Näin pitkästä matkasta on tietysti tarkoitus saada muistojen lisäksi myös jotain pysyvämpää kuvien ja videoiden muodossa. Niinpä matkaan tarvitaan kunnon kamerat. lisäksi yksi 12-kertaisella optisella zoomilla varustettu pokkarikamera (Canon PowerShot SX200), Canon EOS-7D kamerarunko ja siihen objektiiveina Sigman 1,4 aukon valovoimainen 50mm kiinteä objektiivi sekä Sigman 17-70mm makrokuvaukseen pystyvä zoom. Videoita voi ottaa näilläkin vehkeillä, mutta mukaan lähtee lisäksi Canonin HD-tasoinen, kovalevyllä varustettu varsinainen videokamera. Näille vehkeille on tietysti oltava mukana riittävästi muistikortteja ja laturit!
  9. Jotta matkalla pystyy suunnittelemaa tulevia etappeja ja kirjoittelemaan kokemuksia tähän blogiin matkan kuluessa, mukana on tietysti oltava myös kevyt ja tukeva tietokone. Olen päätynyt vuosi sitten Applen MacBook Airiin, jossa on 11-tuumainen näyttö ja 64Gitatavun flash-levy. Tuo kevyt, alumiinikuorinen laite on jo ollut mukana useammalla matkalla ja siihen saa kätevästi valokuvat ja nettiyhteyden avulla voi blogia päivitellä sopivina ajankohtian. Itse asiassa nettiyhteys ei ole ollenkaan varma joka paikasta tällä läppärillä, jossa on vakiona vain WiFi-yhteys. Ongelmaksi voi muodostua se, että vieläkään kaikissa hotelleissa ei ole WiFi-yhteyttä tarjolla, mutta huoneissa voi olla langallinen nettiyhteys – sitä varten on tarkoitus hommata MacBookiin erillinen USB-Ethernet kaapeliliitin.
  10. Kotipuolen valmistelut matkaa varten on tietysti olennaista, että matkan aikana ei tarvitse huolestua. Lehtiä tippuu vielä pihalle, mutta kasvit on kasvimaalta hyödynnetty ja sienet, omenat sekä marjat säilötty. Kotipuolen väki huolehtinee lopusta matkamme aikana 🙂

Valmistelut ovat jo tämän listan perusteella merkinneet aika lailla hommia, ja aika monia hankintojakin on tätä varten tehty – lyhyemmistä matkoista ilman pitkiä ajoja on selvitty vähemmällä. Listasta voi toki puuttua jotain olennaista, vaikka kymmenen kohdan lista tuntuu juuri sopivan mittaiselta. Ehkä joku tätä lukeva voi jonkin kohdan ehdottaa, jos viimeisen parin kotipäivän aikana sen suhteen jotain voisi tehdä. Mutta itse on matkan jälkeen olemme varmasti selvillä, miten hyvin tämä tarkistuslista toimi.

Joka tapauksessa matkamme on pian alkamassa, ja kotiväki saa tämän blogin kautta toivottavasti terveisiä matkan sujumisesta säännöllisesti! Jo pelkästään se, että matkallemme osuu useita merkittäviä päiviä – Halloween, Yhdysvaltain presidentinvaalit, Veterans’ Day ja Thanksgiving – voi olla syy seurata blogiani juuri nyt!

Julkaistu aiheesta Autolla Amerikan halki 2012, Matka-blogi | 2 kommenttia »

Mannerlaattojen välissä kohti Amerikkaa

Matka kohti Suurta Amerikan halkiajoa on alkanut, mutta tätä kirjoitettaessa ollaan vielä puolivälissä, Euroopan ja Amerikan mannerlaattojen välissä eli Islannissa. Lentomme Helsingistä Bostoniin kulkee nimittäin Islannin kautta, ja mikäpä sen mukavampaa kuin pysähtyä hetkeksi keräämään voimia ennen pitkää ajomatkaa. Vietimmä täällä Reykjavikissa kaksi yötä ja se antoi mahdollisuuden käydä tutustumassa tämän satujen saaren erikoiseen luontoon. Kuvia tuli runsaasti, ja pistän niistä parhaita näytille näille sivuille myöhemmin – tällä kertaa vain kokemuksia Euroopan ja Amerikan mannerlaattojen keskeltä.

Varasimme etukäteen iltpäivällä tehtävän retken Islannin kolmeen merkittävimpään tai ainakin tunnetuimpaan luontokohteeseen eli niinsanotun “kultaisen kierroksen”. Matka alkoi hotellilta puoli yhdeltä iltapäivällä ja päättyi hiukan kuuden jälkeen. Onneksemme matkapäivä oli kaunis, vaikkakin melko kolea lämpötilan pysyessä niukinnaukin nollan yläpuolella.

geysir bursting in icelandEnsimmäinen varsinainen kohde kultaisella kierroksella on tuliperäisen maan alue Reykjavikista koilliseen. Alueella on joukko erikokoisia, aktiivisia kuumia lähteitä ja geysireitä, joista vesi virtaa ja purskahtelee kiehuvan kuumana. Viereisessä kuvassa näistä näyttävin purkautuu varmaankin parinkymmenen metrin korkeuteen. Osa turhan lähelle menneistä ihmisistä löysi itsensä tietysti märkänä rikkipitoisesta vedestä 🙂

gullfoss waterfalls in icelandSeuraava kohde kierroksella on ehkä Islannin kuuluisin luonnonnähtävyys, Gulfossin putoukset Vita-joessa, jonka vedet tulevat pääosin maan toiseksi suurimmasta jäätiköstä Langjökullista melkein keskellä saarta. Putouksen korkeus on noin 30 metriä, mutta upeaksi se muodostuu mahtavan vesimäärän ja basalttikerroksia portaittain leveällä alueella putoavan veden ansiosta. Lopuksi vesi syöksyy rajusti syvään ja kapeaan kanjoniin, josta nousee ylöspäin nopeaa vauhtia vesihöyryä – oheisessa kuvassa sateenkaari näkyy juuri tuossa putouksen muodostamassa sumussa.

Amerikkaan suuntautuvan matkan kannalta ehkä kaikkein mielenkiintoisin paikka on kuitenkin Islannin vuonna 930 muodostetun parlamentin, Allthingin pitopaikka Thingvellir. Muinoin maahan tulleet norjalaiset viikinkisiirtolaiset nimittäin valitsivat paikan todella osuvasti Euraasian ja Amerikan mannerlaattojen väliselle repeämäalueelle. Mannerlaatat erkanevat toisistaan kaksi senttimetriä vuodessa, minkä seurauksena alueen maasto on todella hämmästyttävä. Kaikkein vaikuttavin on varmasti Amerikan mannerlaatan reuna, joka kohoaa repeämälaaksossa pystysuorana kallioseinämänä. Aivan kuin luonto olisi päättänyt, että Uudelle mantereelle mennäkseen pitää taistella lujasti.

rift wall in thingvellir icelandVarmaan kaikki tietävätkin, että islantilainen viikinki Leifur Eiriksson kävi vuoden 1000 paikkeilla Amerikassa ja nimesi sen Vinlandiksi, eikä jäänyt asumaan uudelle mantereelle. Tänään meidänkin matkamme on suuntautumassa Amerikkaan, josta on tarkoitus palata takaisin joskus marraskuun lopulla.

Tägit: , , ,
Julkaistu aiheesta Autolla Amerikan halki 2012, Juttua kansallispuistoista, Matka-blogi | Ei kommentteja »

Ensimmäinen pysähdys: Quincy, Massachusetts

Suuri automatkamme halki Amerikan on nyt oikeasti alkanut, ja ensimmäinen päivä on vietetty alkupään yöpymispaikassamme Quincyssä tasoitellen aikaerorasituksia ennen pidempiä ajomatkoja. Quincyn valitsimme kohteeksi muutamasta syystä: ensinnäkin se on oikeastaan Bostonin lähiö, toisekseen iltapimeällä ajo kentältä vuokra-autolla vie vain varttitunnin, se on edullisempi majoittua kuin varsinainen Boston ja loppujen lopuksi hyvin omaleimainen New Englandin kaupunki. Bostonin aluehan on muuten vähän kuin meidän oma pääkaupunkiseutumme: monta itsenäistä kaupunkia – kuten noin 85 000 asukkaan Quincy ja Cambridge – ja kuitenkin oikeastaan vain yksi suurkaupunkialue. Sellaista on siis Amerikassakin!

john adams one of the founders of the nationQuincyn kaupunki on Bostonin ohessa yksi koko Yhdysvaltojen syntyaikojen merkittävimmistä paikoista, molemmat kun ovat vaikuttaneet voimakkaasti siihen, millainen valtio ja valtiomuoto vielä amerikkalaisilla vielä nykyisinkin on. Kaupungin tunnetuimmat pojat ovat kuvan esittämä John Adams ja hänen poikansa John Quincy Adams, joista isä oli maan ensimmäinen varapresidentti ja toinen presidentti, poika puolestaan maan kuudes presidentti. Nämä presidentit antoivat nimensä hotellillemme, Adams Inn:ille ja sen osoitteelle Hancock Streetille antoi nimen kapungin kolmas tunnettu presidentti John Hancock, Yhdysvaltain neljäs presidentti.

John Adamsia pidetään yhtenä “maan perustajista”, olihan hän yksi viiden viisaan miehen ryhmästä, joiden työn tuloksena syntyi aikanaan vallankumouksellinen esitys Yhdysvaltain perustuslaiksi. Tänä iltana republikaani Mitt Romney jatkaa viimeisessä tv-väittelyssään sen perinnön jakamista, joka syntyi isä ja poika Adamsin poliittisen ajattelun tulosena: republikanismia eli tasavaltaisuutta.

Vaikka Adamsien perhe oli todella merkittävä, kaupungille nimen antoi kuitenkin eversti John Quincy, joka oli John Adamsin äidin isoisoisä, joka antoi nimensä myös John Quincy Adamsille. Eipä ihme, että Quincyn kaupungin merkittävimmät nähtävyydet pyörivät näiden maan isien oloissa.

houses in quincy massachusetts

Tämän automatkan kannalta Yhdysvaltain presidenttejä olennaisempaa saattaa muiden mahdollisten automatkailijoiden kannalta olla se, miltä tällainen New Englandin pienehkö kaupunki oikein vaikuttaa. Täytyy heti todeta, että tässä kaupungissa voisin itsekin asua, siksi mukavalta se tuntuu. Ihan vaan esimerkknä oheinen katukuva: hienoja, kookkaita ja aika suomalaistyyppisiä omakotitaloja toinen toisensa vieressä, monet myös Atlantin rannoilla 🙂

Tällaisten katunäkymien ohessa Quincyn eduiksi voi mainita amerikkalaisittain yhdet parhaista veneilyalueista ja venesatamista, tusina hiekkarantaa (joista pisin noin neljä kilometriä, kesällä lämmintä usein +30 astetta), maailman parhaat yliopistot vain varttitunnin matkan päässä ja Bode Millerin kotirinteetkin White Mountain -vuorilla vain parinsadan kilometrin päässä. Ja tietysti piti kokeilla myös intialaisravintola Punjabi Cafe, jonka erinomaisesta ruuasta tuli mieleen Helsingin paras nepalilaisravintola Mountain.

Seuraava etappi onkin ajomatkamme todellinen alkupiste, Cape Cod. Siitä lisää seuraavassa jutussa 🙂

Julkaistu aiheesta Autolla Amerikan halki 2012, Matka-blogi | 2 kommenttia »

Great American Road Trip 2012: first stop Quincy, Massachusetts

Our Great American Road Trip 2012 has now started, and our first stopover is in Quincy, Massachusetts. This town with 85 000 population is famous of its three early US presidents John Adams, John Quincy Adams and John Hancock.

houses in quincy massachusetts

This is also a very nice town close to Boston centre, just 15 minutes with car: large houses surrounded by beautiful New England nature, this time of year in Autumn colours.

From here we continue first to Cape Cod, then to White Mountains in New Hampshire, Montreal, Toronto, Niagara Falls, Chicago and after that broadly along Historic Route 66 to Los Angeles.

Julkaistu aiheesta Autolla Amerikan halki 2012, Great American Road Trip 2012, Matka-blogi, Travel Blog | Ei kommentteja »

Matkamme todellinen aloitus: Cape Cod

Automatkamme Amerikan halki alkoi todellisuudessa tänään, kun saavutimme sen paikan, josta etäisyys reittiämme pitkin on Los Angelesiin kaikkein pisin: Cape Codin kärki Massachusetissa. Koska majoituimme Quincyssä, tuonne piti tehdä päiväretki, ja sinne mentäessä poikkesimme ensin Plymouthin kaupunkiin ja siinä ohessa muutamiin Cape Codin pikkukaupunkeihin. Alkuaan olimme ajatelleet käväistä myös tämän pitkän niemen eteläpuolella olevalla Martha’s Vineyardilla, mutta luovuimme ajatuksesta sekä laivamatkojen pituuden että hintojen vuoksi; emme olisi mitenkään pystyneet yhdessä päivässä käymään sekä saarella että Cape Codissa. Tämäkin päiväretki vei lopulta noin yhdeksän tuntia, mistä aika iso osa oli maanteillä.

mayflower II in Plymouth massachusettsPlymouth on Road Trip USA -kirjan mukaan paikka, jossa jokaisen “punaverisen” amerikkalaisen on käytävä. Syy tähän on se, että Yhdysvaltojen itsenäistymisen aloittaneiden brittiläiset esi-isät tulivat ensimmäisen kerran maihin juuri Plymouthissa vuonna 1620 ja perustivat sinnen ensimmäisen englantilaisen siirtokunnan.

Maihinnousuun liittyy paikasta löytyvä Plymouth Rock – rannalla ollut aika pieni kivi – jolta ensimmäinen pyhiinvaeltaja astui maihin. Kivi tai oikeastaan halkeamisen vuoksi vain puolikas siitä on asetettu pylväikön alle näytille Plymouthin rantaan ja siihen on kaiverrettu vuosiluku 1620. Rannan laiturissa on näytillä myös täydellinen kopio näiden siirtolaisten Mayflower-laivasta; sinnen pääsee pientä korvausta vastaan.

Varsinainen kohteemme Cape Cod on pitkä ja kapea niemi, jonne ihmisiä pakkautuu kesäisin valtavia määriä. Kesäaikana ei Cape Codin kärkeen kannata Bostonin seudulta edes ajatella, sillä niemen läpi menevä valtatie tuppaa olemaan täysin tukossa. On muuten kaiketi ainoa Yhdysvaltain valtatie, jossa on kaista suuntaansa, nimittäin kapean niemen loppupäässä. Cape Codilla on kansallispuiston status “Cape Cod National Seashore”, jonne Yhdysvaltain kansallispuisto-organisaatio tarjoaa mm. oppaita.

Jos oikeasti haluaa nähdä, miltä elämä Cape Codissa todella tarkoittaa, kannattaa ajaa niemen tyvessä Sandwichin pikkukaupungista likimain niemen mutkassa olevaan Barnstablen kaupunkiin valtatietä 6A, eikä varsinaista valtatietä 6:tta. Tie 6A kulkee läpi näiden pikkukaupunkien lähellä rantaa ja oli ajomatkana upea, koska tien molemmin puolin kasvoi koko tuon välin vielä hienosti ruskan väreissä loistavia lehtipuita.

Cape Cod on tämän vierailumme aikaan hyvin unelias alue, jossa näkyy lähinnä vain ympärivuotisesti asuvia ihmisiä. Sen seurauksena niemen pikkukaupunkien useimmat ravintolat ja motellit ovat kiinni. Mutta Cape Cod on silti juuri nyt näkemisen arvoinen paikka, jossa on asunut tai lomapaikassaan oleillut suuri määrä erittäin tunnettuja amerikkalaisia: Kennedyjen klaani Hyannis Portissaan ja monet taiteilijat kuten kirjailijat Norman Mailer ja Kurt Vonnegut.

Vreal starting point of our road trip in cape codieraita houkuttavat tietysti myös Cape Codin “yläpään” pitkät hiekkarannat ja jopa mahdollisuus ajella omalla autolla nimen kärjen dyyneillä. Käväisimme itse asiassa näitä ajolupia antavassa rangereiden toimistossa niemen kärjessä, koska emme millään löytäneet Road Trip USA -kirjassa mainittua kylttiä valtatie 6:n päättymisestä. Selvisi, että tuota kylttiä ei enää ole, mutta ystävällinen ranger (jolla muuten on hyvä ystävä Timo Helsingissä, terveisiä hänelle!) kertoi meille paikan lähellä niemen kärjessä olevaa Provincetownia, josta löytyi oheinen 6-tien varren kyltti. Me päätämme matkamme käytännössä hyvin lähelle Long Beachia, jonne kyltin mukaan lyhin historiallinen reitti maanteitse olisi 3 652 mailia eli melkein 5 900 kilometriä. Me emme kuitenkaan käytä tuota lyhintä reittiä 🙂

Tägit: ,
Julkaistu aiheesta Autolla Amerikan halki 2012, Juttua kansallispuistoista, Matka-blogi | Ei kommentteja »

Välipysähdys White Mountainsilla matkalla kohti Kanadaa

towards north bypassing boston this timeTänään lähdimme Quincystä suoraan läpi Bostonin kohti Kanadaa ja Montrealia. Vaimoni nappasi oheisen kuvan juuri ennen Bostonin keskustaa – itse en ajaessani kuvia nappaile 🙂 Olimme jo etukäteen arvelleet, että melkein seitsemän tunnin ajomatka Montrealiin on turhan pitkä, koska pakkoa ei ole ja matkalla voi olla mielenkiintoisia tutustumiskohteita. Niinpä päätimme ottaa välipysähdyksen yhdeksi yöksi White Mountains -vuorialueelle (eli Appalakkivuoriston pohjoispäähän) New Hampshiressä olevaan kylään nimeltä Franconia. Runsaan kolmen tunnin siirtymäajon puitteissa oli mahdollista poiketa useaan muuhunkin paikkaan.

daycare for children in concord new hampshireSopivasti siirtymäajon puoliväliin osui New Hampshiren pääkaupunki Concord, jossa tankattiin auto ja käytiin vähän ostoksilla. New Hampshire on varsin pieni osavaltio, jossa asuu vain 1,3 miljoonaa ihmistä ja Concord on varmaankin yksi pienimmistä osavaltioiden pääkaupungeista vähän yli 40 000 asukkaallaan. Kaupunki on kuitenkin keskustastaan varsin omaleimainen ja aika omaleimaiselta näytti, miten pari pikkulasten hoitajaa kuljetti naperoita kaupungilla 🙂

the flume in franconia notchSuuri osa päivästä meni tämän jälkeen Valkoisilla Vuorilla, missä olimme odottaneet näkevämme vielä upeaa ruskaa. Valitettavasti vain tänä vuonna ruska-aika oli jo vuorilta lähes ohi, jäljellä vain ruskeita ja hiukan keltaisia sävyjä. Poikkesimme ensin vuorten kupeessa olevaan noin 1 200 asukkaan Lincoln-nimiseen kaupunkiin, josta oli tienviitat ennalta hauskaksi mustakarhujen esiintymispaikaksi mainostettuun Clark’s Trading Postiin sekä Franconia Notchin luonnonpuiston alueelle. Valitettavasti vain Clark’s Trading Post oli suljettu, kuten olivat kesäsesongin jälkeen suljettuina olivat suurin osa motelleista ja turistinähtävyyksistä. Suljettuna oli myös osavaltion yhden tunnetun luonnonnähtävyyden, Flume-putouksen, vierailijapiste. Emme tuosta välittäneet, vaan kävelimme kiertoreittiä pitkin katsomaan tuota kaunista putousta ja siihen liittyvää noin 30 metriä syvää graniitikallioista rotkoa. Todella kaunis ja vaikuttava paikka, jossa nappailin putouksesta useita kuvia eri valotusajoilla, ohessa yksi näyte.

white mountins in the setting sun thorough hotel windowPäivä oli mukava päättää hiljaiseen hotelliin, joka tarjosi varaustamme kalliimman Mountain View -huoneen. Tässä kuvassa laskeva aurinko korostaa viimeisiä ruskan värejä ja ihan vasemmalla näkyy Cannon-vuoren laskettelualueen yläasema. Vain muutaman kilometrin päässä täältä syntynyt Bode Miller on lasketteluoppinsa juuri tässä laskettelukeskuksessa saanut. Laskettelukausi alkaa täällä marraskuun lopulla.

Tätä kirjoittaessani tuntuu hyvältä, että Amerikan halkiajoa varten on varannut kuukauden aikaa. Siitä nimittäin seuraa se, että päivittäinen siirtymisiin tarvittava ajomatka on perusreittimme 6 000 kilometrillä keskimäärin vain 200 kilometriä. Lyhyen päivittäisen matka-ajon ansiosta voi käyttää aikaa tutustumaan paikkoihin, joita matkan varrelle osuu – ja nimenomaan automatkan ansiosta sellaisiin paikkoihin, joihin muuten ei varmaan tulisi helposti Suomesta mentyä.

Julkaistu aiheesta Autolla Amerikan halki 2012, Matka-blogi | Ei kommentteja »