1 2 3 7

Ensimmäinen kokemus Skyline Trailista Palm Springsissä

Skyline Trail Palm Springsin kaupungin alueella on yksi kovimmista päivävaellukseen sopivista reiteistä koko Yhdysvalloissa tarjoten mm. yhden suurimmista korkeuseroista millään vaellusreitillä. Tämä reitti alkaa Palm Springsin Art Museumin parkkipaikalta noin 100 metrin korkeudella merenpinnasta ja jatkuu 16 kilometriä Palm Springs Aerial Tramwayn yläasemalle. Korkeuseroa tulee yhteen suuntaan noin 2 400 metriä. Polku – paikoin hyvin huonosti havaittava – kulkee kolmen kasvillisuusvyöhykkeen läpi alhalla olevan autiomaan kaktuksista mäntymetsään. Vaeltajaa palkitaan hienoilla näkymillä eri suuntiin vuorille ja alhaalla olevaan Coachellan laaksoon. Reitin päätepisteestä on vielä noin 600 metrin korkeutta lisää tuova kahdeksan kilometrin vaellus San Jacinsto-vuoren laelle, jolloin reitin nimi onkin “From Cactus to Clouds”, mitä ei pysty tekemään yhdessä päivässä ellei aloita vaellusta hyvin varhain aamulla esimerkiksi noin kello 2-3. Vuoren lakialueella ei saa telttailla tai yöpyä ellei jostain syystä sattuisi saamaan viranomaisten lupaa. Pelkän Skyline Trailin ovat muutamat tehneet molempiin suuntiin, mikä vie kokeneelta vuoristovaeltajaltakin ainakin 30 tuntia.

Lämpötiltaero Skyline Traililin alkupisteen ja lopetuksen välillä on noin 10-20 Celciusastetta vuodenajasta riippuen. Kesällä aloituskohdan lämpötila on yleensä liian korkea (päivällä yli +40 Celciusta, yöllä 25-30 Celciusta) tälle vaellukselle ja talvella varsinkin ylhäällä on niin kylmää ja joskus lumista, että koko reittiä on jokseenkiin mahdoton tehdä. Asiantuntija siis suosittelevat välttämään noita ajankohtia, vaellusajoista parhaat ovat syksyllä ja keväällä. Koko reitillä ei periaatteessa ole vettä, joten omat juomat pitää kantaa mukana. Suositus on ottaa vettä mukaan koko Skyline Trailille noin 10 litraa jokaiselle vaeltajalle. Lyhyille ja helpommille alapään vaelluksille – kuten meidän tammikuussa 2018 tekemämme – voi hyvin mennä talvella, jolloin myös vedentarve on pienempi.

Minulla oli pitkään ollut vaimoni kanssa mielessä lyhyt tutustuminen tähän rankkaan vaellusreittiin, ajatuksena palata samaa reittiä sopivalta korkeudelta. Lopulta 26.1.2018 lämpötila laaksossa oli vähän yli +20 Celciusta -ei liian lämmin tai kylmä vähän korkeammallekin menoa ajatellen – ja päätimme kokeilla reittiä. Emme pidä ensimmäistä nousua Palm Springsin taidemuseon takaa mukavana, joten nousimme vähän pitempää (noin 3 kilometriä) ja mukavampaa North Lykken Trailia Skyline Trailin risteykseen. 

Jo North Lykkenin ja Skylinen risteyksestä näkymät Palm Springsin kaupunkiin ja pidemmälle laaksoon ovat hienot, joten emme ottaneet mitään erityistä korkeustavoitetta. Ensimmäinen osuus Skyline Trailista nousee vuoren alapään kukkuloille noin 1 000 – 1 200 metriin ennen loivaa nousuosuutta. Me otimme tavoitteeksi kävellä noin 1,5 kilometriä polkujen risteyksestä ja reitin kunnosta riippuen kääntyen takaisin vähän myöhemmin näköalojen ja reitin kunnon mukaan. Meillä molemmilla oli kännyköissä Sports Tracker -sovellus päällä näyttämässä reittiämme ja samoin korkeutta ja suoritustamme ylipäätään. 

Käännyimme lopulta takaisin noin 560 metrin korkeudelta, jonka saavutimme käveltyämme polkua noin 1,6 kilometriä Norh Lykkenin risteyksestä. Tämä on muuten likimain sama korkeus koin laakson reunan korkein yksittäinen vuorten juuren piikki, Murray Peak. Skyline jopa tuohon pisteeseen osoittautui vaativammaksi kuin nousu Murray Peakille. Tästä eteenpäin polku näytti yhä haastavammalta, jatkuvaa kulkua isojen kivien kattamalla reitillä. Arvelimme ensimmäisten harjanteiden saavuttamisen vaativan vielä toiset 1,6 kilometriä kävelyä kivikossa. Joku kertoi nousumme alkupäässä, että saavuttamassamme korkeudessa polulla pitäisi olla pieni pelastusasema, mutta emme nähneet sitä polulla edes vähän ylempänä. Siispä päätimme kääntyä takaisin ja ehkä yrittää ylemmäs seuraavana talvena 😉

Näkymät jo tällä reitinpätkällä muuttuivat jatkuvasti yhä laajemmiksi ylöspäin noustessa. Paluupisteestämme näimme hyvin koko Palm Springsin alueen ja paljon sitä laajemmalle. Jos ilmassa ei olisi ollut vähäistä kosteutta, olisi tuolta näkynyt hyvin myös laakson itäisessä päässä noin 50 kilometrin päässä oleva Salton Sea. Laakson leveys on näillä kohdin noin 20 kilometriä, joten vastapuolen vuoret näkyivät tietysti aivan mainiosti, samoin Los Angelesin reunoilta nousevat San Bernardino-vuoret.

Niinpä jokaiselle, joka haluaa nähdä koko Palm Springsin ja Coachella Valleyn kauneuden likimain optimaaliselta etäisyydeltä: Skyline Trail on luultavasti paras vaihtoehto. Alla olevat kuvat englanninkielisine teksteineen antaa vain pienen otoksen siitä, mitä voit kokea ja nähdä. 

Julkaistu aiheesta Elämää Palm Springsissa 2013-2017 | Ei kommentteja »

Murray Peak loop alkaen Frank Bogert Traililta

Tammikuun 2018 alussa tein vaimoni kanssa vaelluksen Palm Springsin alueella olevalle Murray Peak -nimiselle kukkulalle, joka on tuon alueen korkein huippu nousten laakson pohjalta noin 500 metriä ylöspäin. Tällä kertaa valitsimme edellisvuoden tapaan lähtöpaikaksi Frank Bogert trailin, josta nousimme Murray Peakille tätä sekä Wild Horse Trailia ja Clara Burgess trailia käyttäen etelästä päin. Alas lähdimme vastakkaista puolta, jossa tuon huipun jyrkkä rinne laskee yhtäjaksoisesti lähemmäs neljäsataa metriä alemmas ja kiertää Goat Trails -verkkoa pitkin takaisin Frank Bogert trailille. Matkaa tuli kaikkiaan 15 kilometriä ja tuntuihan se hiukan jaloissakin 🙂

Tuonne huipulle pääsee paria muutakin reittiä joko edestakaisin (viime talvinen käyntimme: ) tai silmukkana. Lähtö Vons supermarketin takaa yksityisiltä mailta Goat Trailsien kautta suoraan on koko lenkin pituudeltaan viitisen kilometriä lyhyempi, mutta nousu pohjoisrinnettä saattaa olla haastava. Toinen vaihtoehto on aloittaa Palm Canyon creekin vierestä Garstin Trailia, siitä Clara Burgess Trailia ja paluu Goat Trailseja pitkin samaan kohtaan on muutaman kilometrin lyhyempi ja samaan suuntaan kuin meidän lenkkimme yhtä helppo.

Älykännykän sovellus AllTrails väittää Murray Peakin nousua ja laskua samaa reittiä takaisin Frank Bogert Traililta “easy” eli helpoksi, Garstinilta lenkkinä “hard” eli vaikea – minusta ovat saman tasoiset lenkit, kun jälkimmäinen on vähän lyhyempikin. Mutta silti suosittelen tuota sovellusta, se toimii hyvin ja esimerkiksi Palm Springsin alueelta näyttää 250 vaellusreittiä.

Ohessa pari kuvaa matkan varrelta; toisessa kuvassa viime vuoden sateiden romahduttama tie ja toisessa kuva Murray Peakin huipun piknik-pöydiltä etelään. Huipulla oli kanssamme pari muutakin ryhmää. Oheinen kartta näyttää reitin kulun ja verkkaisen vaelluksemme tiedot omalta osaltani Sports Tracker -sovelluksessa.

Julkaistu aiheesta Elämää Palm Springsissa 2013-2017 | Ei kommentteja »

25-12-2017: Merry Christmas – Hyvää Joulua!

I want to wish everyone a Merry Chrismas with this photo over Tahquitz Creek to San Jacinto mountains today Christmas Day 2017 on our bike trip in Palm Springs!

Haluan toivottaa kaikille Hyvää Joulua tällä tänään Joulupäivänä 2017 pyörälenkillä nappaamallani valokuvalla yli Thaquitz Creekin kohti San Jacinto -vuoria Palm Springsissä!

25-12-2017-christmas-day-bike-ride-greetings.jpg

Julkaistu aiheesta Elämää Palm Springsissa 2013-2017, Päivän kuvia | Ei kommentteja »

Päivän kuva 1.12.2017: pyörälenkki Palm Springsin golfkenttien alueella

Joulukuun 1. 2017 aurinko paistoi tavalliseen tapaansa Palm Springsissä ja oli taas mukava tehdä aamuinen pyörälenkki, joka suuntautui kahden vierekkäisen golfkentän ympäristöön. Tällä hetkellä asustamme niistä toisen vieressä, toinen on edellistalviemme asuinsijan vieressä. Palm Springsin suuralueella Coachella -laaksossa on nykyisin yhteensä noin 135 ätysimittaista golfkenttää, joista kolmannes on yleisiä kenttiä, loput vain jäsenille. Jotkut kentistä ovat todella rikkaiden suljettuja resorteja ominen kauppoineen, jotta esimerkiksi Bill Gates tai Larry Ellison voivat pelailla ja hengailla täysin omassa rauhassaan. Sanottakoon vielä, että alueen golfkentillä ei väylillä juuri kävellä kuin kilpailuissa, lyöntipaikoista toiseen siirrytään golfautoilla 😉

Molemmat asuntomme lähellä olevat kentät ovat tänä vuonna erityisen kauniita, kun seudulla ei ole pulaa vedestä: nurmikot ovat virheettömät niin kentillä kuin niiden vierusalueillakin. Tietysti kentillä on myös keinotekoisia lampia ja näistä kahdesta kauniista golfkentästä mielestäni kauniimpi on Tahquitz Creek County Club. Mainittakoon, että itse en ainakaan vielä ole aloittanut pelaamaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä – täällä tuo olisi helppo aloittaa, kun sadettakin on keskimäärin ehkä vain kymmenenä päivänä vuodessa ja talvipäivinä joulu-tammikuussa päivälämpötilat ovat tyypillisesti 20 – 27 Celciusastetta. Mitä pidät kuvan par-kolme -väylän viheriöstä ja sen ympäristöstä?

01-12-2017-beautiful-golf-course-par-three

Julkaistu aiheesta Elämää Palm Springsissa 2013-2017, Päivän kuvia | Ei kommentteja »

Kalifornia-talven 2017 päätösvierailu Santa Barbaraan

Lähes kolme kuukautta kului Palm Springsissä nopeasti, mutta ennen kotimatkan aloittavaa lentoa meillä oli kolme yötä käytettävissä jossain muualla. Mietimme monia paikkoja, mutta päätimme viettää tuon ajan Tyynenmeren rannalla noin puolentoista tunnin päässä Los Angelesista sijaitsevassa Santa Barbarassa. Tuttumme kehuivat tämän pikkukaupungin vehreyttä, puistoja ja merellisyyttä, joten olihan se itse nähtävä ja koettava.

Ajelimme Santa Barbaraan suoraan Palm Springsistä käyttäen meren rantaa pitkin kulkevaa Highway 1:tä, joka alkaa käytännössä Santa Monicasta ja jatkuu siitä kalliiden talojen Malibuun sekä edelleen Oxnardin ja Venturan kautta Santa Barbaraan. Tämä on hitaampi reitti kuin isojen moottoriteiden kautta, mutta maisemat ovat todella upeat. Jos vaikka et yöpyisi missään, tuo reitti Oxnardiin saakka kannattaa käydä katsastamassa. Ajoaikaa Santa Monicasta Los Angelesin alueelta Santa Barbaraan tule tuota kautta alle kaksi tuntia suuntaansa.

Santa Barbara on yksi vanhimpia espanjalaisten perustamia kaupunkeja ja siellä on esimerkiksi Kalifornian vanhimpia lähetysasemia (engl. mission) vuodelta 1786. Noina aikoina kaupunki alkoi muutenkin kasvaa eli se on vanhempi kuin esimerkiksi Los Angeles. Espanjalaisvaikutteet ovat olleet vallalla kauan ja vieläkin erityisesti kaupungin vanhin osa pyritään säilyttämään tyyliltään espanjalais-kolonialistisena, jota monet Keski-Amerikan vanhat kaupungitkin edustavat. Jopa uuden ajan tavaratalot ja pikaruokalat ovat ottaneet rakennuksiinsa tämän tyylin ja sen mukaiset mainoskyltit.

Kaupunki sijaitsee meren rannalla siten, että ranta on lähes kohtisuorassa etelään ja pohjoispuolella aluetta rajaavat Santa Ynez -vuoret. Kostean meri-ilmaston ja vuorten suojan vuoksi kaupunki on erittäin vehreä, en ole missään nähnyt esimerkiksi yhtä suuria agave-kasveja kuin Santa Barbarassa. Ei ole ihme, että monet Hollywood-tähdet ovat täältä myös ostaneet asuntoja ja kaupunki toimii Palm Springsin tapaan monien muidenkin julkimoiden “pakopaikkana”. Sanotaan, että “täällä voit tavata kaupungilla vaikkapa Katy Perryn, Oprah Winfreyn tai Michael Douglasin”. Enpä yhtään ihan varmaa julkimoa nähnyt, vaikka kalaravintolan naapuripöydässä saattoikin istua yksi nykypäivän kolmekymppisistä suosituista miesnäyttelijöistä – nimi ei vain valitettavasti tule mieleen 😉

Suosittelen ehdottomasti Santa Barbarassa piipahtamista, varsinkin jos pidät rennosta menosta, merestä, vuorista ja vehreydestä. Jo matka rantatietä Los Angelesista on hieno kokemus. Alla kuvia muutamista Santa Barbarassa linssiin sattuneista kohteista.

Julkaistu aiheesta Elämää Palm Springsissa 2013-2017 | Ei kommentteja »

Hupikaaroja Palm Springsissä, Kaliforniassa

Tällä kertaa jakelen sivuiltani tämän jutun kavereilleni, koska tiedän joukossa olevan niitä, jotka tykkäävät autoista. Noin viikon aikana olen kaupungilla kulkiessani napannut kuvia ennen kaikkea avoautoista ja varsinkin urheiluautoista tasapuolisesti eri aikakausilta. Varsinainen avoautojen sesonki täällä alkaa juuri nyt, kun sateet ovat toistaiseksi poistuneet ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Totean vielä, että täällä aavikkoilmastossa taivas on todellakin kirkkaan sininen joten pari juuri tänne sopivaa metallinsinisenä hohtavaa Bentleyn nelipaikkaista avoautoa en nyt kerennyt kuviin saada, vaikka eilen sellainen ohi ajelikin. Lisäilen tähän autokuvien galleriaan uusia kuvia, kunhan kuvattavaa lähipäivinä osuu kohdalle. Mielelläni otan myös vastaan kommentteja ja täsmennyksiä omiin vajavaisiin tietoihini näistä ajopeleistä!

Jos avoautot kiinnostavat, niin täältä niitä löytyy ja tämän on juuri oikea paikka niillä ajeluun 🙂

Julkaistu aiheesta Elämää Palm Springsissa 2013-2017 | Ei kommentteja »

Päivän kuva 26.01.2017: sateiden jälkeen vuorilla lumihuippuja ihaillen

Sateiden väistyttyä Palm Springsin sää muuttui taas normaaliksi auringonpaisteeksi ja siniseksi taivaaksi. Jäljelle jäi muutamia tulvavesien tuoman hiekan ja mudan tukkimia teitä ja romahdelleita vaellusreittejä. Siitä huolimatta oli mukava palata vuorille katsastamaan, miten vuorilla pääsi kulkemaan. Joitakin kohtia kuvan vaellusreiteistä oli vahingoittunut, mutta joka paikasta pääsi ainakin näillä seuduilla kulkemaan. Vuorilla oli arkipäiväksi harvinaisen paljon vaeltajia, useimmat shortseissaan auringon lämmittäessä mukavasti. Palkkiona nousuista oli hienot näkymän kaupungin vierestä nouseville vuorille, joiden huipuille satoi meille ennennäkemättömän paljon lunta, korkeimmissa kohdissa tuli vajaassa viikossa yli kaksi metriä lunta.

Julkaistu aiheesta Elämää Palm Springsissa 2013-2017 | Ei kommentteja »

Päivän kuva 23.01.2017: useiden päivien sateet muuttivat kuivan tulvauoman joeksi

Kuluva talvi on ollut Palm Springsissä tavallista sateisempi, kun täällä heinäkuun alusta alkavan sadevuoden aikana on jo tähän päivään satanut enemmän kuin viimeisenä sateisena vuonna 2010 yhteensä. Määrät eivät ole valtavia edes Suomen lukeemiin verrattuna, mutta kun sateisemman päivänä aikana satoi yli kaksi tuumaa eli 50 millimetriä ja maa rutikuivaa, niin vesi virtaa vuolaana. Kaupunki on noin 100 metriä merenpinnan yläpuolella ja viereiset vuoret kohoavat siitä melkein tarkalleen kolmen kilometrin korkeuteen, ja esimerkiksi San Jacinto -vuorelle nousevan kondoliradan yläasemalla satoi viime vuorokauden aikana 4,5 jalkaa eli noin 140 cm lunta. Vettä on lumien sulamisesta johtuen odotettavissa myöhemmin lisää.

Jo useana päivänä kaksi mantereen halkaisevalle Interstate 10 -moottoritielle kaupungista menevät kadut ovat olleet tulvien ja mudan kasautumisen vuoksi suljettuina useamman muun kadun lisäksi. Sateiden etuna on tietysti se, että Kalifornian monivuotinen kuivuus näyttää talven sateiden jälkeen vihdoin poistuvan – ja kasvit kukoistavat jo nyt. Tavallisesti rutikuivat useita kymmeniä metrejä leveät tulvakanavat virtaavat nyt jokina, kuten kuvan Tahquitz Creek.

Julkaistu aiheesta Elämää Palm Springsissa 2013-2017 | Ei kommentteja »

Living Desert -eläintarhassa

Jo muutaman talven olemme hakeneet sopivaa hetkeä käväistä Palm Desertin kaupungissa, Portola Avenuen varrella olevassa Living Desert -eläintarhassa ja muutama päivä sitten siihen tarjoutui hyvä mahdollisuus, kun tuttavallamme on vielä käyntiin vuosikortti jolla voi kutsua vieraitakin mukaan. Palm Desert on parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä asuinpaikastamme Palm Springsissä auki se on läpi vuoden. Eläimistö koostuu lähinnä tämän Kalifornian aavikkoseudun villieläimistä ja Afrikan eläimistä. Tavoitteena on ollut luoda eläinten luonnollisia elinoloja vastaavat olosuhteet, minkä vuoksi eläintarha on eläinmääräänsä nähden varsin laajalla alueella. Eläintarhaan kuuluu myös aika iso villieläinsairaala ja useampia aavikkoalueen kasvien esittelyalueita. Koko alueen näkemiseen tarvitaan noin kolmen kilometrin kävely tai ajelu kumipyöräjunalla, jossa kuulee myös selostuksen kohteista.

Eläintarhan sisääntulon jälkeen ensimmäisenä eivät ole eläimet, vaan useamman kymmenen neliömetrin alueen kattava pienoisrautatieverkosto rakennuksineen ja junineen. Tarkoitus tällä on esittää Coachella-laakson elämää eri aikakausina aina villin lännen ajoista lähelle nykyaikaan. Kerrassaan upea on pienoisrautatie, jossa vanhat höyryveturit oikeasti puuskuttavat ja myöhemmät dieselveturit kiitävät. Asemilla on erilaista toimintaa ja eri aikakausien ihmisten sekä ajoneuvojen pienoismalleja.

Kiersimme aluksi Afrikan alueen, jonka vetonauloina on mm. kolme aikuista gepardia ja useita kirahveja. Gepardit tekevät ilmoitettuina ajankohtina juoksuesityksen useamman yleisölavan edestä – tällaista ei luonnon safareilla juuri pääse näkemään. Kirahvit puolestaan elävät tarhan eteläisimmässä nurkassa ja niitä voi puolestaan ruokkia kädestä ilmoitettuina aikoina – mahtavan suuri ja tummanpunainen on kirahvin kieli! Kamelien alueelta voi varata pienillekin lapsille kameliratsastuskierroksen ja muita eläimiä, Madagaskarin eläimiä, seeproja, mangusteja tai kauriita pääsee vain ihailemaan.

Afrikan osaan on sijoitettuna myös eläintarhan vaihtuva näyttely, joka tällä kertaa koostui perhosista. Näyttelyyn oli tuotu yli 300 perhosen kotiloa, joista perhoset kuoriutuvat elämään kaksiviikkoisen aikuiselämänsä sopivasti näyttelyn ajaksi. Esillä oli upeita, isoja perhosia, joista osa lensi lasten ja aikuisten kämmenille ja vaatteille lepäilemään. Nappailin monia perhosten kuvia, ohessa joukko niistä malliksi.

 Paikallisessa aavikko-osassa on nähtävillä uhanalaisia paksusarvilampaita, joita satunnaisesti näkee myös vaellusreiteillä ja joskus myös laakson golfkentillä. Muita aavikon eläimiä ovat esimerkiksi puuma ja kojootti, joita molempia näkyy alueen vuorilla ja kojootteja joskus myös asuinalueilla – me jätimme nämä tällä kertaa väliin. Näissä osissa on lasten ja muidenkin kävijöiden iloksi myös hieno karuselli. Piipahdimme myös hienossa villieläinsairaalassa, jossa samana aamuna oli ollut hoidossa ainakin haukka; täällä hoidetaan myös ainakin hankalimmat eläinten synnytykset.

Eläintarhasta lähtömme jälkeen menimme lounaalle viereiseen Rancho Miragen kaupunkiin River-ostoskeskuksen Cheesecake Factory -ravintolaan. Ostoskeskuksen vieressä olevan keinotekoisen “joen” päällä oli viimeisiä päiviä auki jäädytetty luistinrata, jolla oli lasten lomaviikon ansiosta useita lapsia ja muutamia aikuisia luistelemassa. Aika erikoista on vetää luistimet jalkaan yli +20 Celciusasteen lämmössä auringon paistaessa palmujen välistä 🙂

Alla on kuvia selityksineen Living Desertistä ja lopuksi myös luistinradasta.

Julkaistu aiheesta Elämää Palm Springsissa 2013-2017 | Ei kommentteja »

Palm Springsin 28. kansainvälinen filmifestivaali alkoi suomalaismerkeissä

Kahdeskymmeneskahdeksas Palm Springs International Film Festival 2017 alkoi minun osaltani vauhdikkaasti kahden suomalaiselokuvan merkeissä: Selma Vilhusen “Tyttö nimeltä Varpu” (täällä elokuvassa viitatun Jimi Hendrixin kappaleen mukaan “Little Wing”) ja Juho Kuosmasen ohjaaman “Hymyilevä mies” (täällä nimellä “The Happiest Day In The Life Of Olli Maki” – jonka oli tokaissut Juhon mukaan Olli Mäki itse, kun häneltä kysyttiin “tämä on varmasti elämäsi huonoin päivä?”). Elokuvia on tällä kertaa ennätyksellisesti 192 yhteensä 72 maasta. Tämähän on Yhdysvaltain suurin tai toiseksi suurin alan tapahtuma vähän laskentatavoista riippuen – toinen juuri ennen Oscarien jakoa pidettävä suuri festivaali on Sundance.

Molemmat elokuvat tietysti aivan mainioita, minkä todisteena oli esimerkiksi se, että Selma Vilhusen elokuvan ensiesitys jaettiin suuren yleisömäärän vuoksi kahteen teatteriin ja Juho Kuosmasen elokuva täytti ensiesityksessään noin tuhannen hengen salin.

Valitettavasti Selma Vilhunen myöhästyi ensiesityksestä, kun lennot olivat runsaasti myöhässä ja meiltä jäi näkemättä heidän haastattelunsa. Toisessa näytöksessä yleisön vastaanotto oli ollut hyvä ja Selma Vilhunen sekä parin tunnin matkan päässä Palm Springistä nykyisin asustava naispääosan, Varpun äidin esittäjä, pääsivät myös vastailemaan yleisön kysymyksiin. Elokuva oli hieno ja pääroolien esittäjät “Varpu” Linnea Skog ja hänen “äitinsä” Paula Vesala tekivät aivan loistavan työn – kumpaakaan emme olleet ennestään nähneet missään rooleissa.

Juho Kuosmasen elokuvasta oli puolen sivun juttu jo ennen ensiesitystä Palm Springsin alueen (noin 600.00 asukasta) johtavassa aamulehdessä, joten suuri yleisömäärä ei ollut yllätys. Elokuvan jälkeinen yleisön kyselytuokio oli varmaankin pisin, jonka olemme neljänä vuonna Palm Springsin filmifestivaaleilla nähneet.

Kyselytuokion jälkeen kävimme tapaamassa niin Juho Kuosmasta kuin elokuvan naispääosan esittäjää Oona Airolaa. Molemmat paikan päällä olivat iloissaan, kun meitä oli filmiä katsomassa useampi suomalainen. Jutustelujen ohessa Oona pyysi meitä kuuntelemaan bändiään Ykspihlajan Kino-orkesteria keskustan uudessa Jas Tapas -ravintolassa. Tartuin vaimoni kanssa kutsuun ja niin me saimme aivan mainion juhlan ravintolan terassilla. Tapasimme siellä myös toisen leffan tähden Paula Vesalan ja ohjaaja Selma Vilhusen, jonka kanssa jutustelimme vähän enemmän. Kiitokset Oonalle kutsusta ja koko bändille aivan mainiosta parituntisesta musiikkituokiosta.

Ohessa muutama kuva näistä tapahtumista ja niiden alla lyhyt videotallenteeni suomalaisjuhlan musiikkimenosta. Kiitokset kaikille elokuvat mahdollisiksi tekeville ja mahtavaa suosiota jatkossakin!

Ykspihlajan Kino-orkesteri, Palm Springs, Oona Airola

Julkaistu aiheesta Elämää Palm Springsissa 2013-2017 | Ei kommentteja »
1 2 3 7