1 2 3 8

Päivän kuva 31.1.2019: kauniit kissanpissan tuoksuiset terveiset Kaliforniasta!

Monin paikoin Yhdysvalloissa ja varsinkin Palm Springsissä, Kaliforniassa koristepuut on valittu siten, että ne pysyvät ikivihreinä. Yksi yleinen poikkeus kuitenkin on puu, joka pudottaa lehtensä yleensä joulukuun lopulla ja aloittaa kevään kukkimalla tammi-helmikuun vaihteen paikkeilla. Parin kukintapäivän jälkeen kukat karisevat ja puu alkaa tehdä lehtiä.

Tuttavamme paikkakunnalla kertoivat, että heidän asuntonsa pation vierellä yleisellä alueella näitä puita on useita ja kukkivat hienosti pienillä valkoisilla kirsikkapuun tapaisilla kukilla. Mutta se kissanpissan haju!

Viimeisellä tämän talven kävelylenkillämme kaupungin kaduilla kohtasimme myös tämän puun lähes asuntomme ovella kovasti talven aikana leikattuna ja se kukki oikein kunnolla. Piti tietysti mennä tutkimaan, pitikö väite hajusta paikkansa ja kyllä se tosiaan piti. Muutamakin kukka kädessä haisee kuin pahin kissanpissa! Kuvittele, millaista olisi silloin olla näiden puiden ympäröimällä patiolla. Kasvin nimi on asiasta kiinnostuneille suomeksi kiinanpäärynä (latinaksi pyrus calleriana, englanniksi callery pear).

Julkaistu aiheesta Ajankohtaista, Elämää Palm Springsissa 2013-2017, Päivän kuvia | Ei kommentteja »

Päivän kuvia 12.01.2018: Klaus Härön hurja suosio Palm Springsin filmifestivaaleilla jatkuu

Tammikuun alkuviikkoina pidettävä Palm Springsin kansainvälinen filmifestivaali saavutti tänä vuonna jo 30:nnen vuotensa ja oli vähintään yhtä suosittu kuin aikaisemminkin. Tämä festivaali on oikeastaan pohjustamassa pian jaettavia Oscareita ja Golden Globe -valintoja ja täällä esitetään suurin osa eri maiden Oscar-ehdokkaista. Suomesta oli tänä vuonna ehdolla “Armomurhaaja”, joka selvästi jakoi katsojien mielipiteitä eikä tullut valituksi kummankaan ison elokuvapalkinnon finalisteihin.

Mutta Klaus Härön tuorein elokuva “Tuntematon mestari” (englanniksi “One Last Deal”) oli jälleen erittäin suosittu ja toisessa näytöksessäkin pyöri samanaikaisesti kahdessa täpötäydessä isossa teatterissa samanaikaisesti. Enpä muista, että monikaan elokuva olisi täällä kerännyt yhtä paljon yleisöä viitenä näkemänämme talvena ennen tätä. Katsojat kokoontuivat toiseen niistä filmin loputtua toiseen teattereista kyselemään ohjaajalta ja Härö esiintyi vakuuttavasti kertoillen hauskoja juttuja vastauksina yleisön kysymyksiin. Elokuvasta jäi ainakin meidän seurueemme kaikille jäsenille todella hyvä mieli. Kiitos siis Klaus Härölle!

Julkaistu aiheesta Elämää Palm Springsissa 2013-2017 | Ei kommentteja »

Catalinan saarella joulukuussa 2018

Joulukuun alkupuoliskolla 2018 kävin vaimoni ja tytttäremme perheen kanssa Catalinan saarella, joka sijaitsee noin tunnin laivamatkan päässä Long Beachista. Saari on tunnettu kauneudestaan ja erityisesti kesäisin se on Los Angelesin seudun ihmisten suosima kohde pois sisämaan helteistä.

Me lähdimme matkaan Long Beachista Catalina Express -laivalla, joka suuntasi kohti saaren “pääkaupunkia” Avalonia. Sää oli lämmin ja kaunis sekä miltei tyyni, joten matka kävi mukavasti. Välittömästi lähdön jälkeen laivan oikealla puolella näkyi yksi Long Beachin tunnetuimmista nähtävyyksistä, valtamerien kyntäjä Queen Mary II.

Avoveteen päästyämme hiukan yli puolimatkassa alkoi ensimmäinen yllätys: valtava varmaan satojen delfiinien parvi, joka suuntasi matkansa kohti alusta ja pyöri sukellellen aivan laivan edestä ympäriinsä. Tätä ei mikään matkaopas ollut kuvannut, mutta yksi syistä lienee se, että Catalinan saaren mantereen puoleisella rannalla on suurehko kalansuojelualue ja siten myös delfiinien ruoka on taattu. Paluumatkamme oli täysin tyynessä säässä, mutta silloin emme yhtään delfiiniä nähneet.

Avalonin kaupunki on Catalinan mantereen puoleisella rannalla kauniin pienen lahden rannoilla. Nämä pika-alukset pääsevät helposti laituriin, mutta silloin tällöin tulevat suuret risteilyalukset joutuvat ankkuroimaan kauemmas ja matkustajia tuodaan rantaan pienaluksilla. Kaupunki pääsi myös yllättämään meidät heti laivasta noustuamme: upea, merellinen ja värikäs pikkukaupunki lahtea ja sen biitsiä ympäröivien kukkuloiden sylissä. Kun Airbnb:stä vuokraamamme talo oli alle puolen kilometrin kävelymatkan päässä, kävelimme rantakatua ja biitsin vierestä tuohon kirkkaansiniseen taloon.

Stay in the heart of the action at this Catalina Island vacation rental duplex!
Airbnb:n kuva vuokratalostamme Avalonissa

Catalinan saari on pohjois-eteläsuunnassa noin 50 kilometriä pitkä ja itä-länsisuunnassa leveimmillään ehkä 20 kilometriä. Suurinta osaa saarta peittävät muutaman sadan metrin korkuiset kukkulat, mutta onpa joku korkeampi kohta nimetty vuoreksikin. Yli sata vuotta lähes koko saari (noin 85% alueesta) on ollut luonnonsuojelualuetta ja siksi autoilua on rajoitettu paljon. Autoja kyllä on lähinnä välttämättömiin ihmisten tai tavaroiden kuljetuksiin, mutta suurin osa ajopeleistä on golfkärryjä. Jalankulkijoilla on poikkeuksetta etuajo-oikeus ja tietä annetaankin hyvin. Rantakatu on Avalonissa kokonaan jalankulkualuetta.

Luonteestaan ja meren tuomasta viileydestä johtuen varsinkin kesällä saarella on paljon ihmisiä Los Angelesin seudulta ihan vaan rentoutumassa tai vaeltelemassa lukuisia saaren joka puolelelle ulottuvia reittejä. Avalonin Casinon vieressä on yksi Yhdysvaltain suosituimmista suojelluista sukellusalueita, jossa kymmenet sukeltajat näyttivät olevan meidän osuessa paikalle. Meille ulkoiluksi riitti muutama lyhyt kävelyretki rannalla ja Avalonin lähikukkuloilla, kun kokonaisia päiviä viereilullammekin oli vain yksi – ehkä olisi voinut ottaa lisäpäivän ja tutustua saaren muihin osiin.

Monien muiden Los Angelesin lähellä olevien vapaa-ajan viettopaikkojen tapaan Catalinalla on jo pitkään käynyt myös lukuisia Hollywoodin tähtiä ja siellä on myös kuvattu suuri määrä elokuvia. Julkimot olivat kuvioissa mukana, kun saarella perustettiin maailman ensimmäinen kalastuskerho The Tuna Club jo vuonna 1898 – sen tilat ovat edelleen Avalonin rannassa. Rannalla on myös vuosikymmeniä ollut upea Casino, joka ei nimestään huolimatta ole pelikasino, vaan lähinnä elokuvateatteri, jonka yläpuolella on tanssilava (ballroom). Tuossa paikassa vietetään suuria juhlia ja esimerkiksi helmikuussa siellä on saaren omat Oscar-juhlansa samaan aikaan kuin Hollywoodissa Oscareita jaetaan ja juhlitaan.

Catalina on siis kohde, jossa voi tehdä monenlaisia asioita todella kauniissa ympäristössä – suosittelen sitä käyntikohteena kenelle tahansa Los Angelesissa käyvälle. Avalon viehätti meitä vähän samaan tapaan kuin Italian Portofino tai Portugalin Estoril: värejä, merta ja kaunista säätä.

Oheiset kuvat antavat kalpean näkymän paikasta – todellisuus on tietysti hienompi.

Tägit: , , ,
Julkaistu aiheesta Elämää Palm Springsissa 2013-2017 | Ei kommentteja »

Päivän kuva 15.11.2018: iloisen keltainen pensas pyörälenkin varrella

Ajelimme pienen lenkin Palm Springsin Riversidessa (River = yleensä täysin kuiva tulvakanava rankkasateiden varalta). Siinä pyörätien vierellä kukki monenlaisia pensaita, mutta parhaan vaikutuksen teki tämä pari metriä korkea melko suurin keltaisin kukin ilostuttava pensas. En tiedä, mikä on pensaan laji, mutta joku paikallinen varmasti. Hauska on kulkea, kun aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja lämmintäkin riittää 😉

Julkaistu aiheesta Elämää Palm Springsissa 2013-2017, Päivän kuvia | Ei kommentteja »

Ensimmäinen kokemus Skyline Trailista Palm Springsissä

Skyline Trail Palm Springsin kaupungin alueella on yksi kovimmista päivävaellukseen sopivista reiteistä koko Yhdysvalloissa tarjoten mm. yhden suurimmista korkeuseroista millään vaellusreitillä. Tämä reitti alkaa Palm Springsin Art Museumin parkkipaikalta noin 100 metrin korkeudella merenpinnasta ja jatkuu 16 kilometriä Palm Springs Aerial Tramwayn yläasemalle. Korkeuseroa tulee yhteen suuntaan noin 2 400 metriä. Polku – paikoin hyvin huonosti havaittava – kulkee kolmen kasvillisuusvyöhykkeen läpi alhalla olevan autiomaan kaktuksista mäntymetsään. Vaeltajaa palkitaan hienoilla näkymillä eri suuntiin vuorille ja alhaalla olevaan Coachellan laaksoon. Reitin päätepisteestä on vielä noin 600 metrin korkeutta lisää tuova kahdeksan kilometrin vaellus San Jacinsto-vuoren laelle, jolloin reitin nimi onkin “From Cactus to Clouds”, mitä ei pysty tekemään yhdessä päivässä ellei aloita vaellusta hyvin varhain aamulla esimerkiksi noin kello 2-3. Vuoren lakialueella ei saa telttailla tai yöpyä ellei jostain syystä sattuisi saamaan viranomaisten lupaa. Pelkän Skyline Trailin ovat muutamat tehneet molempiin suuntiin, mikä vie kokeneelta vuoristovaeltajaltakin ainakin 30 tuntia.

Lämpötiltaero Skyline Traililin alkupisteen ja lopetuksen välillä on noin 10-20 Celciusastetta vuodenajasta riippuen. Kesällä aloituskohdan lämpötila on yleensä liian korkea (päivällä yli +40 Celciusta, yöllä 25-30 Celciusta) tälle vaellukselle ja talvella varsinkin ylhäällä on niin kylmää ja joskus lumista, että koko reittiä on jokseenkiin mahdoton tehdä. Asiantuntija siis suosittelevat välttämään noita ajankohtia, vaellusajoista parhaat ovat syksyllä ja keväällä. Koko reitillä ei periaatteessa ole vettä, joten omat juomat pitää kantaa mukana. Suositus on ottaa vettä mukaan koko Skyline Trailille noin 10 litraa jokaiselle vaeltajalle. Lyhyille ja helpommille alapään vaelluksille – kuten meidän tammikuussa 2018 tekemämme – voi hyvin mennä talvella, jolloin myös vedentarve on pienempi.

Minulla oli pitkään ollut vaimoni kanssa mielessä lyhyt tutustuminen tähän rankkaan vaellusreittiin, ajatuksena palata samaa reittiä sopivalta korkeudelta. Lopulta 26.1.2018 lämpötila laaksossa oli vähän yli +20 Celciusta -ei liian lämmin tai kylmä vähän korkeammallekin menoa ajatellen – ja päätimme kokeilla reittiä. Emme pidä ensimmäistä nousua Palm Springsin taidemuseon takaa mukavana, joten nousimme vähän pitempää (noin 3 kilometriä) ja mukavampaa North Lykken Trailia Skyline Trailin risteykseen. 

Jo North Lykkenin ja Skylinen risteyksestä näkymät Palm Springsin kaupunkiin ja pidemmälle laaksoon ovat hienot, joten emme ottaneet mitään erityistä korkeustavoitetta. Ensimmäinen osuus Skyline Trailista nousee vuoren alapään kukkuloille noin 1 000 – 1 200 metriin ennen loivaa nousuosuutta. Me otimme tavoitteeksi kävellä noin 1,5 kilometriä polkujen risteyksestä ja reitin kunnosta riippuen kääntyen takaisin vähän myöhemmin näköalojen ja reitin kunnon mukaan. Meillä molemmilla oli kännyköissä Sports Tracker -sovellus päällä näyttämässä reittiämme ja samoin korkeutta ja suoritustamme ylipäätään. 

Käännyimme lopulta takaisin noin 560 metrin korkeudelta, jonka saavutimme käveltyämme polkua noin 1,6 kilometriä Norh Lykkenin risteyksestä. Tämä on muuten likimain sama korkeus koin laakson reunan korkein yksittäinen vuorten juuren piikki, Murray Peak. Skyline jopa tuohon pisteeseen osoittautui vaativammaksi kuin nousu Murray Peakille. Tästä eteenpäin polku näytti yhä haastavammalta, jatkuvaa kulkua isojen kivien kattamalla reitillä. Arvelimme ensimmäisten harjanteiden saavuttamisen vaativan vielä toiset 1,6 kilometriä kävelyä kivikossa. Joku kertoi nousumme alkupäässä, että saavuttamassamme korkeudessa polulla pitäisi olla pieni pelastusasema, mutta emme nähneet sitä polulla edes vähän ylempänä. Siispä päätimme kääntyä takaisin ja ehkä yrittää ylemmäs seuraavana talvena 😉

Näkymät jo tällä reitinpätkällä muuttuivat jatkuvasti yhä laajemmiksi ylöspäin noustessa. Paluupisteestämme näimme hyvin koko Palm Springsin alueen ja paljon sitä laajemmalle. Jos ilmassa ei olisi ollut vähäistä kosteutta, olisi tuolta näkynyt hyvin myös laakson itäisessä päässä noin 50 kilometrin päässä oleva Salton Sea. Laakson leveys on näillä kohdin noin 20 kilometriä, joten vastapuolen vuoret näkyivät tietysti aivan mainiosti, samoin Los Angelesin reunoilta nousevat San Bernardino-vuoret.

Niinpä jokaiselle, joka haluaa nähdä koko Palm Springsin ja Coachella Valleyn kauneuden likimain optimaaliselta etäisyydeltä: Skyline Trail on luultavasti paras vaihtoehto. Alla olevat kuvat englanninkielisine teksteineen antaa vain pienen otoksen siitä, mitä voit kokea ja nähdä. 

Julkaistu aiheesta Elämää Palm Springsissa 2013-2017 | Ei kommentteja »

Murray Peak loop alkaen Frank Bogert Traililta

Tammikuun 2018 alussa tein vaimoni kanssa vaelluksen Palm Springsin alueella olevalle Murray Peak -nimiselle kukkulalle, joka on tuon alueen korkein huippu nousten laakson pohjalta noin 500 metriä ylöspäin. Tällä kertaa valitsimme edellisvuoden tapaan lähtöpaikaksi Frank Bogert trailin, josta nousimme Murray Peakille tätä sekä Wild Horse Trailia ja Clara Burgess trailia käyttäen etelästä päin. Alas lähdimme vastakkaista puolta, jossa tuon huipun jyrkkä rinne laskee yhtäjaksoisesti lähemmäs neljäsataa metriä alemmas ja kiertää Goat Trails -verkkoa pitkin takaisin Frank Bogert trailille. Matkaa tuli kaikkiaan 15 kilometriä ja tuntuihan se hiukan jaloissakin 🙂

Tuonne huipulle pääsee paria muutakin reittiä joko edestakaisin (viime talvinen käyntimme: ) tai silmukkana. Lähtö Vons supermarketin takaa yksityisiltä mailta Goat Trailsien kautta suoraan on koko lenkin pituudeltaan viitisen kilometriä lyhyempi, mutta nousu pohjoisrinnettä saattaa olla haastava. Toinen vaihtoehto on aloittaa Palm Canyon creekin vierestä Garstin Trailia, siitä Clara Burgess Trailia ja paluu Goat Trailseja pitkin samaan kohtaan on muutaman kilometrin lyhyempi ja samaan suuntaan kuin meidän lenkkimme yhtä helppo.

Älykännykän sovellus AllTrails väittää Murray Peakin nousua ja laskua samaa reittiä takaisin Frank Bogert Traililta “easy” eli helpoksi, Garstinilta lenkkinä “hard” eli vaikea – minusta ovat saman tasoiset lenkit, kun jälkimmäinen on vähän lyhyempikin. Mutta silti suosittelen tuota sovellusta, se toimii hyvin ja esimerkiksi Palm Springsin alueelta näyttää 250 vaellusreittiä.

Ohessa pari kuvaa matkan varrelta; toisessa kuvassa viime vuoden sateiden romahduttama tie ja toisessa kuva Murray Peakin huipun piknik-pöydiltä etelään. Huipulla oli kanssamme pari muutakin ryhmää. Oheinen kartta näyttää reitin kulun ja verkkaisen vaelluksemme tiedot omalta osaltani Sports Tracker -sovelluksessa.

Julkaistu aiheesta Elämää Palm Springsissa 2013-2017 | Ei kommentteja »

25-12-2017: Merry Christmas – Hyvää Joulua!

I want to wish everyone a Merry Chrismas with this photo over Tahquitz Creek to San Jacinto mountains today Christmas Day 2017 on our bike trip in Palm Springs!

Haluan toivottaa kaikille Hyvää Joulua tällä tänään Joulupäivänä 2017 pyörälenkillä nappaamallani valokuvalla yli Thaquitz Creekin kohti San Jacinto -vuoria Palm Springsissä!

25-12-2017-christmas-day-bike-ride-greetings.jpg

Julkaistu aiheesta Elämää Palm Springsissa 2013-2017, Päivän kuvia | Ei kommentteja »

Päivän kuva 1.12.2017: pyörälenkki Palm Springsin golfkenttien alueella

Joulukuun 1. 2017 aurinko paistoi tavalliseen tapaansa Palm Springsissä ja oli taas mukava tehdä aamuinen pyörälenkki, joka suuntautui kahden vierekkäisen golfkentän ympäristöön. Tällä hetkellä asustamme niistä toisen vieressä, toinen on edellistalviemme asuinsijan vieressä. Palm Springsin suuralueella Coachella -laaksossa on nykyisin yhteensä noin 135 ätysimittaista golfkenttää, joista kolmannes on yleisiä kenttiä, loput vain jäsenille. Jotkut kentistä ovat todella rikkaiden suljettuja resorteja ominen kauppoineen, jotta esimerkiksi Bill Gates tai Larry Ellison voivat pelailla ja hengailla täysin omassa rauhassaan. Sanottakoon vielä, että alueen golfkentillä ei väylillä juuri kävellä kuin kilpailuissa, lyöntipaikoista toiseen siirrytään golfautoilla 😉

Molemmat asuntomme lähellä olevat kentät ovat tänä vuonna erityisen kauniita, kun seudulla ei ole pulaa vedestä: nurmikot ovat virheettömät niin kentillä kuin niiden vierusalueillakin. Tietysti kentillä on myös keinotekoisia lampia ja näistä kahdesta kauniista golfkentästä mielestäni kauniimpi on Tahquitz Creek County Club. Mainittakoon, että itse en ainakaan vielä ole aloittanut pelaamaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä – täällä tuo olisi helppo aloittaa, kun sadettakin on keskimäärin ehkä vain kymmenenä päivänä vuodessa ja talvipäivinä joulu-tammikuussa päivälämpötilat ovat tyypillisesti 20 – 27 Celciusastetta. Mitä pidät kuvan par-kolme -väylän viheriöstä ja sen ympäristöstä?

01-12-2017-beautiful-golf-course-par-three

Julkaistu aiheesta Elämää Palm Springsissa 2013-2017, Päivän kuvia | Ei kommentteja »

Kalifornia-talven 2017 päätösvierailu Santa Barbaraan

Lähes kolme kuukautta kului Palm Springsissä nopeasti, mutta ennen kotimatkan aloittavaa lentoa meillä oli kolme yötä käytettävissä jossain muualla. Mietimme monia paikkoja, mutta päätimme viettää tuon ajan Tyynenmeren rannalla noin puolentoista tunnin päässä Los Angelesista sijaitsevassa Santa Barbarassa. Tuttumme kehuivat tämän pikkukaupungin vehreyttä, puistoja ja merellisyyttä, joten olihan se itse nähtävä ja koettava.

Ajelimme Santa Barbaraan suoraan Palm Springsistä käyttäen meren rantaa pitkin kulkevaa Highway 1:tä, joka alkaa käytännössä Santa Monicasta ja jatkuu siitä kalliiden talojen Malibuun sekä edelleen Oxnardin ja Venturan kautta Santa Barbaraan. Tämä on hitaampi reitti kuin isojen moottoriteiden kautta, mutta maisemat ovat todella upeat. Jos vaikka et yöpyisi missään, tuo reitti Oxnardiin saakka kannattaa käydä katsastamassa. Ajoaikaa Santa Monicasta Los Angelesin alueelta Santa Barbaraan tule tuota kautta alle kaksi tuntia suuntaansa.

Santa Barbara on yksi vanhimpia espanjalaisten perustamia kaupunkeja ja siellä on esimerkiksi Kalifornian vanhimpia lähetysasemia (engl. mission) vuodelta 1786. Noina aikoina kaupunki alkoi muutenkin kasvaa eli se on vanhempi kuin esimerkiksi Los Angeles. Espanjalaisvaikutteet ovat olleet vallalla kauan ja vieläkin erityisesti kaupungin vanhin osa pyritään säilyttämään tyyliltään espanjalais-kolonialistisena, jota monet Keski-Amerikan vanhat kaupungitkin edustavat. Jopa uuden ajan tavaratalot ja pikaruokalat ovat ottaneet rakennuksiinsa tämän tyylin ja sen mukaiset mainoskyltit.

Kaupunki sijaitsee meren rannalla siten, että ranta on lähes kohtisuorassa etelään ja pohjoispuolella aluetta rajaavat Santa Ynez -vuoret. Kostean meri-ilmaston ja vuorten suojan vuoksi kaupunki on erittäin vehreä, en ole missään nähnyt esimerkiksi yhtä suuria agave-kasveja kuin Santa Barbarassa. Ei ole ihme, että monet Hollywood-tähdet ovat täältä myös ostaneet asuntoja ja kaupunki toimii Palm Springsin tapaan monien muidenkin julkimoiden “pakopaikkana”. Sanotaan, että “täällä voit tavata kaupungilla vaikkapa Katy Perryn, Oprah Winfreyn tai Michael Douglasin”. Enpä yhtään ihan varmaa julkimoa nähnyt, vaikka kalaravintolan naapuripöydässä saattoikin istua yksi nykypäivän kolmekymppisistä suosituista miesnäyttelijöistä – nimi ei vain valitettavasti tule mieleen 😉

Suosittelen ehdottomasti Santa Barbarassa piipahtamista, varsinkin jos pidät rennosta menosta, merestä, vuorista ja vehreydestä. Jo matka rantatietä Los Angelesista on hieno kokemus. Alla kuvia muutamista Santa Barbarassa linssiin sattuneista kohteista.

Julkaistu aiheesta Elämää Palm Springsissa 2013-2017 | Ei kommentteja »

Hupikaaroja Palm Springsissä, Kaliforniassa

Tällä kertaa jakelen sivuiltani tämän jutun kavereilleni, koska tiedän joukossa olevan niitä, jotka tykkäävät autoista. Noin viikon aikana olen kaupungilla kulkiessani napannut kuvia ennen kaikkea avoautoista ja varsinkin urheiluautoista tasapuolisesti eri aikakausilta. Varsinainen avoautojen sesonki täällä alkaa juuri nyt, kun sateet ovat toistaiseksi poistuneet ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Totean vielä, että täällä aavikkoilmastossa taivas on todellakin kirkkaan sininen joten pari juuri tänne sopivaa metallinsinisenä hohtavaa Bentleyn nelipaikkaista avoautoa en nyt kerennyt kuviin saada, vaikka eilen sellainen ohi ajelikin. Lisäilen tähän autokuvien galleriaan uusia kuvia, kunhan kuvattavaa lähipäivinä osuu kohdalle. Mielelläni otan myös vastaan kommentteja ja täsmennyksiä omiin vajavaisiin tietoihini näistä ajopeleistä!

Jos avoautot kiinnostavat, niin täältä niitä löytyy ja tämän on juuri oikea paikka niillä ajeluun 🙂

Julkaistu aiheesta Elämää Palm Springsissa 2013-2017 | Ei kommentteja »
1 2 3 8